Meillä alkoi vuosi mahdollisimman huonoissa merkeissä. Iita alkoi kulkea pää vinossa tammikuun lopulla ja sitä hoidettiin aluksi välikorvan tulehduksena. Korva oli puhdas ja tärykalvo ehjä. Antibioottikuurin sai. Kohta alkoi tasapaino heittelehtiä ja antibioottikuuri loppui. Soitin eläinlääkärille saadakseni kortisonia mutta jatkoi antibioottia. Varasimme sitten ajan Kuopion Eläinklinikalle. Siellä erittäin asiantunteja ihana mieslääkäri tutki IItan ja oli vakavasti sitä mieltä että Iitalla on ollut aivoveritulppa. Sai vahvan kortisonin ja pahoinvointilääkettä joka auttaa horisontin vakaantumiseen.

Iita alkoikin siitä parantua, kävimme lenkillä ja kaikki näytti valoiselta. Kunnes. Käynti alkoi olla horjuvaa ja jo seuraavana iltana ei päässyt enää ylös. Jotenkin saimme hänet ulos pissalle, häntä tartti pitää pystyssä että pystyi pissaamaan. Yöllä kuuntelimme kun koitti ylös ja kaatuili. Aamu alkoi lohduttomana, Iita makasi vain maassa. Nousi syömään mutta yhtäkkiä pää kääntyi kaulasta vasemmalle sivulle ja kaatui. Silloin oli pakko tehdä päätös. Emme lähde enää magneettikuviin vaan päästämme IItan pois kärsimyksistään. Joku painoi aivoissa.

Niinpä iltapäivällä kun pääsin töistä, lähdimme viemään Iitaa viimeiselle matkalle. Kyllä oli raskasta. Olisimme halunneet laittaa Iitan Eviraan mutta lääkäriasemalla eivät saaneet Iitaa sinne enää lähtemään ja pakastaa ei avaukseen menevää voi. Varsinkin kun tutkittavaa on pään alueella.

Hyvää taivasmatkaa meidän ilopillerimme

Hoffen-Haus Purple Angel 06.07.2014 - 22.02.2019