Tein etäpäivän ja lähdin valoisan aikaan sitten metsään koirien kanssa kun tiet on niin kuraisia eikä huvita joka päivä koiria pestä. Metsässä olikin sitten mukavan liukasta .... Oltiin jo kotiinpäin siellä tulossa kun vastaan tuli nainen, sillä oli musta belkkari ja joku pikkukoira. Belkkari aloitti ihan mahdottoman rähjäämisen kohti tullessa et vähän mietin miksi nainen vaan tulee ja tulee, eikä käänny vaikka metsän puolelle sieltä. Ja se rähjääminen vain jatkui, kävi jo mielessä et kohta se varmaan käy sen naisen päälle. Päästiin kuitenkin ohi, mitä nyt Anni jäi vähän jumittaan. Oltiin menty jokunen metri, belkkari rähjäs ja nainen karjui sille ja kohta kuului vielä kovempi karjuminen: TÄNNE! Ja jukolauta, se belkkari tuli sieltä kun ohjus Nessan päälle. Mä karjuin et EI ja POIS ja heilutin remmiä, ei tehonnut, koirat ottaa yhteen ja mä otin remmin pään käteen ja aloin hakkaan sitä belkkaria. Olikin sitten eka kerta elämässäni kun koiraa remmillä löin. Löin ja löin, tähtäsin tarkasti ettei Nessaan osu ja sain sitten lyötyä sitä kunnolla kuonon päälle kun vinkas ja lähti pois. Mennääkseen suoraan Annin luo joka seisoi flexin mitan päässä. Sillon vasta pelästyin kun Annia ei kukaan koira kurmuuttanut ja kun se on niin mun vauveli joka ei varmaan osaa itseään puolustaa. Mut Anni olikin niin rauhoittavan oloinen et se koira lopetti murinan ja alkoi vaan haistella Annia. Silloin se omistaja sai sen kiinni ja remmin kaulaan, sillä oli jonkunlainen kuristusremmisysteemi. 

Kyllä pyyteli nainen vuolaasti anteeksi, sanoi ettei ole koskaan tehnyt noin ja kertoi et koiralla oli ollut juoksu juuri ja on jotenkin normaalia ärhäkämpi. Kävin siinä käsikopelolla Nessan läpi, ei tuntunut aristavan mitään ja vähän aikaa juteltiin. Naisen anteeksipyynnöistä ei meinannut loppua tulla. Kotona sitten huomasin että Nessan kirsu oli saanut pienen nirhaisun, putsasin ja laitoin Basibaktia.

Siitä kyllä tykkäsin Nessassa et vaikka se niin ärhäkästi puolusti itseään, rauhoittui heti kun se koira lähti pois eikä jäänyt raivoamaan itsekseen. Onneksi päästiin näin vähällä. Niitä koiria en oo koskaan täällä ennen nähnyt ja onneksi nyt jos näen, en edes yritä mennä ohi vaan käännyn pois. Ei tämmöisiä saisi sattua :(