Eilen lähdin koissujen kanssa kiertään taas tuota kivaa kaasulinjan lenkkiä. Ei päästy kun alkuun kun vastaan tuli nuori nainen labukan kanssa. Me mentiin sitten vähän syrjään tielle joka jatkuu ohitustien vartta ja ajateltiin odottaa siinä että koirakko menee ohitse. Mutta nainen pysähtyikin ja kysyi että onko tuo stabyhoun? No, siinä sitten juteltiin kaikenlaista ja hän kertoi että hänkin haaveilee stabista mutta hän luuli että ne ovat paljon pienempiä ja sehän onkin ihan koiran kokoinen. Ja epäili että kyllä hän vielä stabin hankkii. No siihen  tuli toinen labukka ja he jatkoivat sitten yhdessä kaasulinjalle. Päätin että en sitten lähde sinne vaan menen sitä ohitustien vartta. Matka sujuikin sitten läpi metsän jouhevasti kunnes tultiin Linnakorven työmaalle ja siihen se tyssäsi. Työmaalle ei sitten ollutkaan mitää asiaa ja meidän oli pakko rämpiä pitkin raivattua risukkoista metsää .... Kyllä siinä sadattelin kun risut raapi nilkkoja ja koirat oli aivan hajuissaan.... Päästiin kuitenkin kävelytielle sieltä aikamme seikkailtuamme ja sieltä sitten kaasulinjalle. Kuunneltiin pitkään kun käki kukkui jossakin aivan lähellä ja kukunta oli niin sointuvaa että en ole koskaan kuullut niin läheltä käen kukuntaa :) . No kaasulinjaa tepasteltiin kaikessa rauhassa kunnes alkoi se äksön-osuus. Nimittäin yhtäkkiä mutkan takaa tuli mopo hirveetä vauhtia ja perässä poliisiauto pillit päällä. Aika rohkeita poliiseja kun olivat sille "metsäpolulle" lähteneet. Pakkohan siitä oli hypähtää sivuun ja päästää takaa-ajo Amerikan malliin ohitse..... Melkein kaasulinjan päässä vastaan tuli mies pikkukoiransa kanssa ja hän kertoi että meinasi jäädä mopon alle kun se sulkelsi yhtäkkiä pusikosta.

Tänään sitten lähdin Nupun kanssa Kuljuun mätsäriin. Siellä oli myöskin Minna Eddien kanssa sekä Heidi Peetun kanssa. Nuppu oli kyllä sitten aivan järkyttävä. Kyllä meinasi pinna palaa ja useasti. Otin sillä seuraamista ja otin naksun avuksi ja siihen onneksi keskittyi kiitettävän hyvin. Mutta se rähinä muille koirille ja hermostunut haukunta - kuola vaan roiskui joka puolelle .... Punaisen nauhan saimme vaikka en meinannut saada Nupulta peitsiä millään pois. No, ei me sitten yllätysyllätys pärjätty sen pidemmälle. Mitähän tuon koiran kanssa pitäisi oikein tehdä, ei kaksi hermoraukkaa sovi kyllä yhteen. Se on muuten niin ihana koira mutta nyt alkoi oikein harmittamaan että tuli sinne Lohjalle ilmoittauduttua :( . Ja se tokokin on kohta. Taidan sitä intensiivisesti kouluttaa naksulla nyt tämän reilun viikon ja sitten pidetään tokotaukoa kesäkuu ja heinäkuun lopussa mennään seuraaviin kisoihin kun tuomarina on Ilkka Stén.

Eilen lueskelin Canis-lehteä ja siellä oli Salme Mujusen mielenkiintoinen artikkeli esineilmaisusta jäljellä. Taidetaan alkaa sitä harjoitella tässä aikamme kuluksi. Jos vaikka tuo jälki olisi sittenkin neidin hermoille parempi kun haku. Täytyisi vaan siihen esineruutuunkin sitten paneutua kunnolla mutta kun neiti kuvittelee että metsässä täytyy aina etsiä vaan niitä kadonneita.....