Tänään sitten aamusella Tampereelle kohti Niihaman palveluskoirakenttää BH-kokeeseen. Olo ei ollut kummoinenkaan, jännitti tietysti hieman lähinnä Annin käytös.

Ilmoittautumisen jälkeen otin neidin autosta ja hän oli kovin riehakas ja kävi jo mielessä et mitä jos sittenkin. En nimittäin antanut Annille aamulla ruokaa ja taskuun laitoin ( vaikkei sais) maksamakkaraa. Otin pikkuseuruupätkiä ja Anni seurasi todella hyvin ja hienossa kontaktissa. Me saatiin numero 1 eli juuri se mitä toivoinkin.

No, sitten itse kokeeseen. Anni lähti todella hienosti seuraamaan remmissä ja hukkasi kontaktin ja alkoi haistella maata. Remmikin siinä hieman kiristyi (jota ei saisi tapahtua). Täyskäännöksen jälkeen hienosti mukaan ja kontaktiin ja taas putos kontakti ja maan haistelu. En tiedä oliko tuon maanhaistelu jotakin rauhoittelua mutta sitä oli ylipäätään aivan liikaa. Liikkeenpysähdettyä istui ekalla kertaa nopeasti muilla kerroilla tarvitsi käskyn. Henkilöryhmässä oli iloinen ja yritti hypätä jotakin ryhmän jäsentä kohtikin. Remmittä seuraaminen olikin sitten aivan järkyttävää, Anni ei ole ikinään näyttänyt tuollaista seuraamista. Se on sentäs aina seurannut vaikkei olisi kontaktissakaan mutta nyt se tulee tuolla metrin päässä perässä ja joudun käyttämään hirveästi apuja sen saamiseen sivulle. Yhdessä vaiheessa yritti tulla jopa oikealle puolelle. Surkeeta ja hävettävää ja puutteellista. Liikkeestä istumiseen käytin toisen käskyn, oli hieman hidas. Kun kävelin 30 askelta ja käännyin odottaakseni tuomarin merkkiä palata koiran luokse, Anni päätti että tämä onkin luoksetulo ja lähti muutaman metrin kohti. Pysähtyi kuitenkin ja istahti uudelleen odottamaan minun paluutani, puutteellinen.  Liikkeestä maahanmeno varmistin toisella käskyllä (turhaan) ja Anni odotti hienosti paikallaan kunnes tuomari antoi luvan kutsua koiran luokse. Anni tuli suoraan sivulle, siitä tyydyttävä. Sitten se paikallamakuu. Tarvitsi toisen käskyn maahanmenoon. Oli ollut aikansa ihan kivasti mutta sitten lähtenyt hiljaa ryömimään kohti minua ja jossakin vaiheessa tunsin kun ruoho kahisi takana ja siinä neiti oli et hei mamma mä tulin nyt. Pyysin istumaan ja istui siinä koko loppuajan. Tästäkin siis puutteellinen. Ja näin monen puutteelisen osion jälkeen tuli odotettu hylky.

Tuli siellä onneksi toinenkin hylky, sakemannille, etten ollut ainoa. Aivan upea suoritus oli eräältä mieheltä ja malilta. Mies kulki kuin sotilas, teki todella nopeat ja terävät käännökset ja tahdinvaihdot ja koira tuli kuin robotti vierellä. Kaiken kruunasi tämän parin paikallamakuu. Paikallamakuupaikka oli suojelupiilon vieressä paahtavassa helteessä ja aikansa tämä mali makasi siinä kunnes päätti mennä samalle kohtaa suojelupiiloon varjoon makaamaan. Siellä hän sitten makasi loppuajan, aika pätevä tyyppi :). KUn ohjaaja haki koiran, yleisö taputti. Ja tuomari antoi erinomaisen tästä koska koiralla oli varma paikallamakuu, hän vain sirtyi varjoon.

No, Annin kanssa pidetään nyt taukoa, katsotaan josko riittäis rahat sterilointiin ja aloitetaan uudella tatsilla meidän ura.