Kävimme siis Voittaja-näyttelyssä. Annin tuloksena EH. Tuomari tykkäsi tästä pienemmästä rotutyypistä mutta ei ihan niin kevyestä kuin Anni. Erityisen onnellinen olen siitä että Annin sisko Silke oli ROP . Silke on niin ihana koira! Anni sai sitten voittajasta kuitenkin tuliaisen, nimittäin kennelyskän. Kolmantena yskimispäivänä yski koko yön aivan valtavasti ja valkoista limaa oli joka paikka täynnä, sängystä lähtien - raukka. Olin ostanut sille jo Medipekt-tabletteja ja ne ilmeisesti irroittivat sitä limaa tosi tehokkaasti. Tämä yskä tiesi sitä että jouduin perumaan varatun steriloinnin. Eli se siirtyy nyt sitten seuraavan juoksun jälkeen.

Sain Annin kasvattajalta viestin että Koirat-lehdestä oli kyselty stabia täältä päin ja Anne kysyi, voiko antaa yhteystietoni sinne. Toki siihen myönnyin ja seuraavana päivänä lehdestä sitten soitettiinkin. Sovittiin kuvaus/haastattelu 22.12 mutta sitten kävikin niin että en olisi Annia voinut sinne viedä tuon kovan yskän vuoksi ja kuvaajakin sattui sairastumaan. Joten uusi päivä on sitten 29.12, Koirat-lehti tekee siis stabeista rotuesittelyn ja lehdessä on aina rotuesittelyä seuraavalla aukeamalla haastateltu kyseisen rodun omistajaa.

Jouluaaton aattona sitten Nuppu alkoi olla taas pylly pystyssä. Oli oksentanut päivällä ja tytöt eivät olleet sitä huomanneet joten antoivat sille iltapäiväruoan. Soitin päivystävälle ja siellä kehoitettiin antamaan Antepsinia ensiavuksi. No, sen Nuppu sitten oksensi välittömästi mutta olo sillä parani sitten kummasti. Tunnin oireettoman ajan jälkeen alkoi olla jälleen peppu pystyssä ja nyt tapahtui niin että sen jälkeen veti takajalat kummasti taakse ja levitti ne huomattavan haralleen. Ja oksensi. Kummallista oli myös se että maha ei ollut kivikova. Olin jättänyt soittopyynnön eläinlääkärille ja ell soittikin hieman ennen klo 22. Kerroin hänelle kaikki, sairaushistoriasta lähtien ja tämä mies oli kovasti sitä mieltä että ei tarvitse tuoda koiraa vastaanotolle vaan hakisin seuraavana aamuna reseptin. Hän piti myös erinomaisena sitä että maha ei ollut kova koska se on sen merkki että kivut eivät ole kovat ,,,,, En antanut periksi vaan sanoin että tarvitsen jotakin kipulääkettä jolloin hän kysyi, kauanko minulla menee kun ole paikalla. No, eihän tästä kauaa aja Tampereelle ja kappas vaan, kun olin kääntymässä vastaanoton pihaan, sieltä lähti komea maasturi ja ovesta tuli eläinhoitaja antamaan minulle reseptin. Olipas ellillä kova kiirus kotiin ...... No siitä suoraan Yliopiston apteekkiin hakemaan kipulääkettä. Yllätys oli suuri kun apteekissa otettiin resepti pois sen jälkeen kun sain lääkkeen, lääke kuulemma luokitellaan huumeeksi! Tsiisus.... Kotona annoin lääkettä sen 0.3 ml Nupulle ja neiti oli sitä mieltä että olin antanut hänelle jotakin syanidia, irvisteli ja ravisteli päätänsä hirveästi. Yöllä Nuppu oksenteli ja aamulla yritin tarjota hieman kaurapuuroa - ei ottanut. Neiti seisoi koko ajan paikallaan, ei suostunut istumaan, ei makaamaan. Annoin jälleen tuota kipulääkettä ja herrajumala kun säikähdin, koiran suu alkoi vaahdota niin runsaaasti että aivan kuin olisi syönyt saippuaa. Vaahtoa tuli hirveästi, sitä tippui lattialle ja koira oli hädissään. Ja sitten alkoi oksentaminen.  Lähdin viemään häntä aamupissalle ja kävely oli todella vaikeata. Olin varma että nyt sillä on tukos mutta sitten Nuppu kuitenkin kakkasi eikä raukka meinannut päästä ojasta tielle. Siitä paikasta soitin uudelleen päivystykseen, en tiedä saiko elli mitään selvääkään itkustani ..... No, sain kuitenkin viedä koiran sinne. Keräsin itseäni ennen kuin menin odotushuoneeseen, niin eikös siellä istunut naishenkilö itkuisena. Jonkun ajan kuluttua vastaanottohuoneesta tuli mies pidelleen huopaa kädessään. Ja sitten he alkoivat puhua uurnasta hoitajan kanssa - ihan kiva .... Mulla oli itku tosi herkässä kyllä. Hoitohuoneessa Nuppu tutkittiin ensin, aristi huomattavasti etuvatsaansa jälleen. Elliäkin huolestutti hieman se että Nupulla tuntui mahassa olevan kova patti. Maha ei edelleenkään ollut siis kovana. Nupulta otettiin verikokeesta tulehdusarvot, sekä mitattiin lämpö. Ei ollut lämpöä eikä tulehdusarvot olleet koholla. Joten neiti laitettiin tippaan, tällä kertaa suoraan suoneen 500 ml. ja Nuppu seisoi koko toimituksen ajan, 1 tunti 15 min, eikä istunut. Nesteytyksen jälkeen Nuppu sai kipulääkkeen sekä mahansuojalääkkeen. Odottelin siinä että ell saisi kirjoitettua paperit (heillä oli kova kiirus ja potilaita paljon) ja Nupulla alkoi takapää pettää mutta sitkeästi neiti pysyi seisomassa.

Sieltä sitten lähdin hakemaan oman äitini Kangasalta joulun viettoon ja sen jälkeen vasta päästiin kotiin. Neiti oli tosi huterassa kunnossa, takapää meinasi koko ajan pettää eikä neiti suostunut menemään makaamaan. Vihdosta viimein sain sen makkarin lattialle makuulleen ja siellä se makasi sitten useamman tunnin lääkepöllyssä. Kun se sieltä heräsi, yritin antaa hieman vettä - ei huolinut, eikä huolinut myöskään piimää ei raejuustoa. yritin viedä koiraa pissalle, kävely oli horjuvaa eikä pissa tullut. Myöhemmin illalla sain kuitenkin koiran pissatettua. Keitin kanafileitä ja keitinvettä Nuppu suostui juomaan. Annoin Nupulle myös homeopatiarakeita. Yönsä neiti nukkui hyvin ja herätti aamulla vasta 7.30. Ei suostunut ottamaan pientä ruoka-annosta ennenkuin lisäsin ruokaan tuota kanalientä. Kävely oli vielä hieman vaikeata ja sisällä vain seisoi ja tuijotti eteensä. Olin satavarma siitä että juodun viemään koiran viimeiselle piikille mutta puolenpäivän aikaan koira ottikin jo ruokansa halukkaasti ja käveli reippaasti ulkona.

Tällä kertaa päästiin taas säikähdyksellä sillä mä olen tehnyt sen päätöksen että jos ei normaalit kipulääkkeet auta, niin neiti pääsee sateenkaarisillalle. Onneksi nyt ei tarvinnut sitä matkaa vielä tehdä. Tosin Nuppu ei nyt vieläkään ihan normaali ole, kävelee aika paljon ympäriinsä mutta on kovin hellyydenkipeä ja tuli soffalla aivan kiinni minuun nukkumaan ja nukkui siinä samalla kun silittelin häntä.

Nupulle on nyt syötettävä tuota homeopatiaa pitkään koska nämä oireet palasivat taas kun kuuri loppui. Viimeksi kuurin loppuessa tuli myös massuoireita, ne tosin olivat lieviä. Onneksi Minnalta sain viestiä että voin antaa kuuria jopa 8 vkoa ja pikkuhiljaa vähentää niin että annankin vain joka toinen päivä. Nuppu tarvitsee siis noita rakeita että haima voisi hyvin. Kuurin aikana Nupulla ei koskaan ole ollut oireita.