No niin, Annin kanssa sitten 3 päivää väännettiin liikkeestä istumista .... huoh - onnistui ja ei onnistunut. Kaikin muuten tavoin tuo onnistui paitsi yhdistettynä seuraamiseen. Ounou, mieli meni sitten aika matalaksi. Mutta kuinka ollakaan, eilen Jirkan treenien alku odotellessa otin ihan kylmiltään yhden liikkeestä istumisen, ja ihmeiden aika ei ole ohi - liike onnistui 100 %:sti. Otin ahneuksissani vielä kolmisen kertaa saman ja joka kerralla napakymppi. Täytyi heti Jirkalle näyttää et katso mitä Anni osaa. Kyllä oli mieli hyvä. JOtain oli tankatessa jäänyt päähän. Treeneissä otettiin alkuun paikallamakuu, Annilla sujui tosi hyvin mutta sitten parkkipaikalta kuului pikkukoiran räksytystä ja Anni nousi sitten karvat pystyssä et mitä h###tiä. Seuraavaksi treenattiin ohjattua noutoa. Anni ei oikein hoksannut hommaa alkuun, täytyi ottaa askel alustaa (jolla palkka oli) kohti kuin lähti mutta pikkuhiljaa liike alkoi onnistua ja saatiin syvyyttäkin siihen. Anni oli muutenkin tosi täpäkkänä, itselle oikein hyvä mieli jäi.

Iltasella kävin Nessan kanssa Nokialla agilityhallilla, siellä oli treenivuorossa rhontit. Päivi ja Anna ihmettelivät Nessan rauhallisuutta - asia josta tykkään aivan hirveästi. Multa kysyttiin moneen kertaan et oletko nyt ihan varma ettet ole syöttänyt sille Diapamia :). Sitten vähän näytettiin mitä me osataan ja Päivi kysyi että joko olette tokoon ilmoittautuneet.... Ei nyt ihan vielä, annetaan mennä rauhassa ens vuoden puolelle. Tosin jos tyttö jatkaa oppimista tuota samaa tahtia, mä pääseen suht.helpolla :). On se ihana neitonen, en jaksa olla kehumatta. Ja taas kun laitoin autoon, niin hän kävi heti nukkumaan. Ei minkäänlaista vinkumista tai raapimista koskaan.

Meillä on vähän suunnitelmissa että alettaisiin Nessan kanssa käydä vanhainkodilla. Saisivat mummut ja papat hieman silitellä ja paijata Nessaa, tekee molemmille osapuille hyvää!