Eilen illalla olin reipas "tyttö" ja leikkasin Nupsukkaisen kynnet sekä tassukarvat että anturanvälikarvat. Sen jälkeen oli Annin vuoro ja koska Anni makoili siinä lattialla rennon näköisesti päätin yrittää leikata sen kynnet siinä (oon aina leikannut ne sylissä pitäen) ja hyvin onnistui :). Leikkasin siltä myös eka kerran nuo tassunvälikarvat kun oli sen verran pitkät että saattaa lumi (!) tuntua ikävältä .... Otin myös pakastimesta viimeisen veripurkin sulamaan. Rasvasin myöskin koissujen remmit ja kaulapannat kun on ollut niin sateista, etteivät kuivu käppyröiksi. Lopuksi harjoittelin molemmilla näyttelyseisomista. Nuppu seisoo juuri siinä mihin sen asettelee mutta on sen näköinen kun olisi teuraaksi menossa, Annia oli hieman vaikeampi saada seisomaan liikkumatta mutta lopuksi sekin onnistui.

No, aamulla olin sitten reipas ja koirien lenkin jälkeen askartelin pyykkipojista ja koissujen näyttelyarvostelunauhoista jälkimerkit. tähän asti olen käyttänyt pelkkiä pyykkipoikia mutta nyt ajattelin tehdä Annille tohon takapihanmetsään niin pitkän jäljen kun mahdollista. Sitten en löytänyt sitä ainoata käyttämätöntä pesusientä joten ajattelin ottaa tuon "oikean" pesusienen jonka toin Kreikasta ja ainoa jota Anni ei repinyt. Se piti ensin keittää n. 6 min ja aika erikoinen haju siitä keitettäessä tulikin. Ja kyllä se haisi sen keitonkin jälkeen niin että kuinka joku voi sillä itseään pestä .... Sitäpaitsi siitä tuli aivan rusina. No, lopuksi otin sen veripurkin (Päiviltä saatu puolen litran pakastetölkki) ja ajattelin sen sitten pullottaa että on helppo kaataa. Roiskautin veren suppiloon ja lemahti kyllä niin vahvasti puolukkamehulta että oli pakko maistaa - ja mehuahan se olikin .... Olisi siinä ollut mulla huomenna ihmettelemistä kun olisin Anni yrittänyt saada jäljelle :). No, iltasella täytyy keittää lapsille vispipuuroa sitten ettei mene hukkaan.

Iltapäivällä koissut taas autoon ja nyt ajoin kaupan kautta ostamaan sitä verta ja pesusientä. Ja kassalla jonottaessa sitten muistin että se veri! Onneksi muistin siinä. Sitten taas Veisun metsiin. On se ihmeellistä että kun siellä mukulana tunsi jokaisen kiven ja kannon, niin nyt olin välillä vähän hukassa että missähän mahdan olla. Lahdesjärvellä Nuppu kahlaili innokkaana välittämättä kylmästä vedestä. Ja vettä satoi. Iltapäivä oli pimentynyt kun pääsin kotiin ja verikin täytyy sulattaa joten vedän sen jäljen huomenna Nupun hakusession jälkeen.