Töitä painettu niin että viikonloput menee melkein toipumiseen...... Lauantaina oltiin kuitenkin hoffiporukalla tutustumassa Mouhijärvellä sijaitsevaan ProCanis-halliin ja sekä mikä siellä eniten kiinnosti oli tietenkin säädettävä A-este.

Nessalla alkuun otin ihan sivulletuloa sekä pieniä seuruupätkiä. Kyllä huomasi että on tovi kun on treenattu. Ja sitten esteelle. Nessa laittoi kyllä heti etutassut esteelle mutta ei uskaltanut pidemmälle. Namilla houkuttelemalla (näinhän ei siis saisi tehdä eli houkutella johonkin epämiellyttävään mut enhän mä tiennyt oliko se epämiellyttävä Nessan mielestä) tuli aina vaan pidemmälle ja pidemmälle. Toki hän ensin varmisti että takajalat pysyivät maassa. Mutta hienosti neiti tuli sieltä aina vaan pidemmälle ja pidemmälle ja päästiinhän me esteenkin ylitse niin monesti että otin jo käskyn "Kiipeä" käyttöön. Ja lopulta Nessan ylitti esteen ihan omatoimisesti, jopa ilman käskyä. Se olikin kiva juttu. Mulla oli ekan kerran eväänä kivipiiraa ja oli hyvin suosittu. Diivukin, vanha nirsoilija, oli aivan myyty tuohon herkkuun. Hallissa oli myös myytävänä kaikenlaista tavaraa ja ostinkin sieltä 1 metrin mittaisen oranssi "remmin". Tätä olen jo jonkin aikaa kaivennut ja kiva kun löytyi.

Nyt onkin mukavasti pakkasta, -20 joten Nessa on elementissään turkkinsa kanssa - eipä tarvitse hikoilla. Anni raukan jalat palelevat heti alkuunsa, kovasti neiti haluaisi lenkille tulla mutta kun ei pysty käveleen niin ei pysty.

Nessa on ollut askartelematta vaikka onkin jäänyt vähemmälle tekemiselle, mahtaako olla niin että kun tehdään paljon niin virta senkun lisääntyy ja kun on hiljaisempaa niin virta vähenee - tiedä häntä. Helsingin voittaja lähenee ja Nessa tarttis varmaan pestä. Ja ehkä tyttö tarttis varmaan harjatakin kunnolla, pohjavillatukot vaan lähtee - onneksi on tuota karvaa niin että ei tuo karvanlähtö ainakaan vielä näy missään ;)