Olipas upea viikonloppu Ikaalisissa. Paikka oli mitä parhain ja ihmiset todella mukavia. Ruokahuolto pelasi täydellisesti ja kaikki muukin. Paitsi että meinasin unohtaa tehdä häkeen ilmoituksen ampumisesta mutta onneksi yksi toimari muisti siitä kysyä multa perjantai-iltana joten sain sen heti tehtyä. Ilma oli todella lämmin mutta onneksi välillä kävi mukava tuulenvire. Lauantaina oli kuvattavana 9 glenniä ja 1 collie. Sunnuntaina 4 stabia, espanjanvesikoiraa, schapendoes, pk-mäykky, appelzeninpaimenkoira, parson ja kultsu. 2 vanhempaa stabia oli vallan mukavia, varsinkin se 4-vuotias joka kävi heti tsekkaamassa räminän ja aaveenkin kävi katsomassa heti kun aaveet käänsivät selkänsä. Yleensä sanotaan että mitä nuorempana kuvataan niin sitä parempi mutta nyt täytyy sanoa että stabi on niin pehmeä koira luonteeltaan että parempi kun vasta 3-4 vuotiaana käy kuvauksessa. Kerkiää saada itsevarmuutta. Nyt kävi niin ikävästi että 2 nuoren stabin kuvauksen kuvaajat keskeyttivät. Räminällä paineistuivat niin paljon että kuvaajat katsoivat etteivät voi jatkaa. Tosi harmi.

Mulla on muuten polvi edelleen niin kipeä ja selkähän on ihan paskana nyt sitten, oli aika tuskainen viikonloppu kaikenkaikkiaan kipujen kanssa. Magneettikuviin olen menossa kuun lopulla, itsestäni tuntuu että siellä on taas nivelkierukka revennyt mutta kipu on kyllä kovempaa kun ennen. Saa nähdä....

Annin olen ilmoittanut pariin mejäkokeeseen, toivottavasti edes johonkin päästäisiin kun siellä on aina yhdistyksen jäsenillä etusija. Pari päivää sitten kävin testauttamassa miten Anni suhtautuu paukkuihin. Testaajana oli kokenut mejäkävijä ja metsästyskortin omistaja (+ haulikon omistaja), hän halusi nähdä. Ensin Anni puuhun kiinni ja minä nojailin puuhun. Anni söi ruohoa kaikessa rauhassa ja pelästyi laukausta mutta ei ottanut sen kummemmin painetta. Seuraavaksi kävelin ampujan lähelle (olin koiran ja ampujan välissä) ja Anni jäi yksin. Taas ammuttiin ja nyt Anni hieman paineistui mutta ei yrittänyt paeta paikalta! Hain Annin kehujen kanssa ja otettiin vähän tottistakin ja Annillehan namit kelpasi. Ja kun hänelle namit kelpasi niin eipä ollut pahasti paineistunut. Olen meinaan senkin kokenut että pelästyksissään ei suostu edes syömään. Nyt vaan peukut pystyyn että päästäisiin johonkin kokeeseen. Ahkerasti aion laittaa tämän vuoden ilmoja. Luulis johonkin pääsevän.

Alla kuvia viikonlopusta.