Voisin kyllä jäädä kotiin koko loppuelämäksi. Vaikka aamulla ei nyt ihan mahdottomia saa nukkua (koirat herättää viimeistään klo 7.30) niin on ihanaa kun rauhassa saa syödä aamupuuronsa, lähteä koirien kanssa kiireettömälle lenkille ja nauttia syksystä. Ja vetää päikkärit jos siltä tuntuu! Keskiviikkona kävin jälleen hierojalla ja kyselin hieman akupunktiosta, kun hän sitäkin tekee, josko se auttaisi tuohon jokapäiväiseen tuskaan. Hieroja laittoikin pari neulaa vasempaan pakaraan kun vasen puoli on se pahempi ja hieroi sillä välin yläselkää ja hartioita. Pikkusen nipisti tuo laitto, hieroja totesi että on aika tiukat pakaralihakset. Jännä tunne kyllä alkoi melko heti neulojen laiton jälkeen, semmoinen puuduttava vana meni ensin polvitaipeeseen ja jonkun ajan päästä se meni ihan nilkkaan asti. Akupunktio kuulemma katkaisee kivun välityksen aivoihin. Ja ihmeiden ihme oli, ensimmäisen kerran vuosiin sain iltalenkin vedettyä niin ettei lantiota polttanut ollenkaan! Vielä tänäänkin lantio on kunnossa vaikka olen tiskaillut ja joutunut hieman etukumarassa seisomaan. Olisinpa tajunnut aikaisemmin mennä. Ja mikä parasta, tuo akupunktio oli hieronnan yhteydessä ilmaista! On kuulkaas niin erikoinen olo kun tuska on hävinnyt lantiosta! Oikealla puolen on pientä tuntoa, kai sekin kipua on mutta kun mulla on tässä vuosien varrella kipukynnys noussut niin korkeaksi niin saa sattua aika lujaa ennenkuin se alkaa ärsyttää mua.

Iitan kanssa on lenkillä otettu pieniä harjoituksia, vastaantulevat koirat ovat erinomainen häiriö sivullaolo- ja kontaktireeneissä ja niissä Iita on ihan PRO. Ahne koira on helppo kouluttaa.

Tänään kävin paikallisessa ell-tarvikeliikkeessä hakemassa koirille ruokia ja otin Iitan mukaan autoon. Tartti ostaa uudet kynsisaksetkin kun vanhat ovat tylsät ja uusi lelukin sieltä tarttui mukaan, kiva lelu joka EI VINGU. Ostoksien jälkeen vein Iitan kauppaan ja neitihän kulki ovesta ja kauppaan ihan kun olisi ennenkin ollut siellä. Kaikki piti reippaasti tutkia ja myyjän luokse meni häntä vipaten niin että koko takapää heilui. Myyjä (joka on kasvattaja itse) totesi että onpas todella rohkea pentu. Vieraiden koirien hajuja on melkoisesti kun sinne ovat koirat ja kissatkin tervetulleita.

Iita on sillain luonteeltaan erilainen kuin äitinsä että hän on vähän semmoinen harkitseva. Nessa kun syöksyy suin päin joka paikkaan ajattelematta ollenkaan niin Iita mietiskelee mutta tulee kyllä pelottomasti ja rohkeasti. Nyt tarvisi saada kaveriporukka joka alkaisi roplailla neitiä, näyttelyitä ajatellen. Pentunäyttelyitä on alkuvuodeksi katteltu sekä isompia näyttelyitä myös missä on pentuluokka.

Mutta lomalla on ihanaa, olen saanut siivottua, leivottua, tehtyä hilloa, lukenut kirjoja ja ulkoillut. Ai niin muuten, tiistaina lähdin Annin ja Nessan kanssa tuohon lähimetsään kuntopolulle. Poikkesin siitä sitten pikkupolulle joka kohta isoni isommaksi (talvisin moottorikelkkareitti) ja käveltiin kaikessa rauhassa. Yhtäkkiä kuulin kun risu rasahti. Pysähdyin miettimään et kuulinko omiani (ei olisi eka kerta) mutta kun Nessakin kuuli sen niin mietin et siellä on varmaan sienestäjä. No, jatkettiin sitten matkaa ja kuinka ollakaan, noin 30 metrin päästä meistä edessäpäin hölkötteli hirvi sen polun ylitse. Vitsit, oltiin ihan typertyneitä koirien kanssa ja mietin et jatkanko matkaa vai tulisiko siellä toinenkin hirvi. Päätin kuitenkin pelkurina palata takaisin kuntopolulle. Koiratkin oli ihan hiljaa ja ihmetteli molemmat et mikä se oikein oli. No, kyllä tuolla noita hirvien makuita on paljon ja tietysti hirvikärpäsiäkin mutta ei siellä ole koskaan itse hirveä nähty: