tänään toka vikat treenit Veli-Matin kanssa. V-M teki Nupulla taas paikallamakuutreeniä, nyt pallon kanssa. Ei mennyt niin hyvin kun mun kanssa, alkuun meinasi lähteä mutta hokasi homman taas äkkiä ja pysyi hyvin. Sen jälkeen V-M seuruutti Nuppua kanssaan ja Nuppu seurasi suht koht hyvin, jätätti välillä ja katsoi minua. Sitten V-M sitoi Nupun remmin vyötäisilleen ja lähti Nupun kanssa lähistöllä reenaavan suojeluporukan luokse. .... Olin aivan varma että tosta ei nyt tule mitään mutta ihmeiden aika ei ole ohi. Nuppu kulki hyvässä kontaktissa ohjaajaan ja sain tosi hyviä neuvoja seuraamisen opetteluun. Ihan kateeksi kävi kun katsoin miten Nuppu oli täpinöissään V-M:n kanssa ..... Nuppu ei välittänyt suojeluporukasta yhtään mikä oli aivan uskomatonta! Koissu oli niin rauhallinen että kouluttaja kehui. Nuppu antoi kouluttajan silitellä itseään aivan estotta. Tämä teki Nupsulle tosi hyvää ja minä olin ylpeä koirastani! V-M käski keskittyä Nupussa siihen mitä se osaa ja jättää tämän autossa vinkumisen vähemmälle huomiolle. Mutta kyllä vieläkin ihmettelen sitä Nupun seuraamista. Tässä se on todistettu omin silmin, että kyllä se on ohjaajasta kiinni kaikki!