Mulla on nyt viikko kesälomaa - miten ihanaa! Oon siitä asti kun vanhin lapsista meni kouluun, säästänyt yhden kesälomaviikon aina syksylle ja lasten koulussa ollessa se oli aina syyslomaviikko. Kyllähän se aina kesällä vähän ketuttaa mutta näin syksyllä on taivaallista että on viikko lomaa - ai että mä nautin!

Mut joo, Iitan kans on tehty luoksetulo-, sivulletulo-, seuraamis- ja maahanmenoreeniä. Istumistahan Iita tarjoaa joka paikkaan. Hieno tyttö hän on kyllä, yhtä kuuliainen kuin äitinsä. Muutama nurmikkojälkikin on tehty tohon omalle nurtsille. Sain ohjeeksi alkaa jättää loppuun jälkiesineitä ja niitä olen jättänyt, tai sitä yhtä joka mulla on. Lisäksi kulmia pitää heti alkaa harjoitella eikä opettaa koiraa suoraan jälkeen. Siellä ei siis ole ruokakippoa koska en halua vauhtia yhtään lisää. Iitalla on nimittäin nyt tullut hieman vauhtia kun on hoksannut tuon jutun ja olenkin sitä joutunut jarruttelemaan. On myös tosi haastavaa sanoa aina kun reenaa jotain liikettä, sana Vapaa loppuun ;)

Tässä muutama kuva Iitasta kun reenattiin siellä Rengossa Laakson Tainan opeissa, kuvat Marja Y-M.

Viikonloppuna innostuttiin käymään parissakin mätsärissä, lauantaina oli Keuruulla Keuruun eläinklinikan järjestämä mätsäri johon ennakkoon ilmonneet pääsi ilmaiseksi. Mukava ylläri että myös Marja, Pekka ja Ciira tulivat sinne. Menikin joutuaika rattoisasti hyvässä seurassa. Anni ja Ciira saivat molemmat punaiset nauhat ja punaisten kehässä Anni putosi toisessa pudotuserässä ja Ciira kolmannessa pudotuserässä. Kaikki osallistujat saivat kuitenkin pienen muistomaistiaisen koiranruokaa. 

Muutama kuva mätsäristä, kuvat Keuruun eläinklinikka. Anni hauskasti juuri ravistaa päätään ;)

Sunnuntaina ajelin Annin kanssa sitten Jämsään mätsäriin, sitä ei ollut juurikaan mainostettu, oli jonkun asukasyhdistyksen järjestämä mutta kuulin tutulta Keuruun mätsärissä että sellainen on. Sielläkin Anni sai punaisen nauhan ja sijoittui lopulta viidenneksi eli pääsi palkinnoille asti! Ei noi muut ihmiset paljoa ajattele tuolla kun seisottaa koiriaan, jouduin Annin kanssa punaisten kehässä todella pieneen väliin kultaisen noutajan ja rhodesiankoiran väliin. Vielä kun se kultsun omistaja veti sen hännän pitkäksi tuonne taakse, se oli Annin pään yläpuolella ja rhodesiankoiran omistaja kääntyi seisomaan koiransa eteen, eli hän seisoi aivan Annin takapuolessa kiinni. Seisota siinä sitten koiraa kun ei toinen pystynyt seisomaan siinä pienessä välissä ;). Onneks nämä nyt on semmoisia leikkimielisiä (tai toiset ottaa nämäkin tosissaan) ja sijoitukset johtuvat hyvin pitkälti siitä, mistä rodusta tuomari tykkää. Tän vuoksi itsekin vähän vaklailen aina mätsäreiden tuomareita että mistä kennelistä ovat jos heidät on mainittu. Anni pärjää yleensä hyvin semmoisissa missä tuomari on lintukoirakasvattaja tai sitten kasvattaa harvinaisia rotuja. 

Eräs mies tuolla Jämsän mätsärissä katseli aikansa Annia ja kysyi sitten että mikä spanieli Anni on. Pidin sitten pienen stabin abc:n hänelle ja hän oli hyvin kiinnostunut, oli etsimässä itselleen spanielia linnustukseen. Tein jossain vaiheessa Annille odotellessamma kaukokäskyreeniä niin mies tuli kysymään saako hän kuvata Annia, mikäs siinä, kyllä Annia saa kuvata mielin määrin, onhan hän niin ihana tyttö.

Hyvin Anni muisti miten näyttelyissä käyttäydytään, viimeksi käyty mätsärissä siis viime vuoden kesällä jolloin Anni oli sinisten ykkönen. Joten voin hyvin mielin mennä hänen kanssaan Jyväskylän näyttelyyn ensi kuussa. Pestä hänet kyllä täytyy. On muuten jännä et kukaan mun koirista ei haise "koiralle", Annikin on pesty kohta pari vuotta sitten, Nessan tosin pesin ennen pentujen syntymää. Yksi meillä käynyt kyläilijäkin totesi Annista että kun tää tuoksuu niin ihanalle tämä Anni, ei ollenkaan koiralle!