Tällä viikolla olen keskittynyt pääasiassa Nuppuun, se kun on paljon valmiimpi koira kuin Anni ja tarkoitus tuossa mennä kokeisiinkin hakeen ne pari ykköstä vielä.

Tiistaitreeneissä treenien pääpaino oli seuraamisessa ja käännöksissä. Erinomaista. Väljyyttä on mutta olkoon, pääasia että koira seuraa oikealla paikalla. Käännökset ottaa erinomaisesti nyt kun itse olen harjoitellut tuota kävelytekniikkaa . Koira tietää pienemmistä askeleista että kohta tapahtuu jotakin, kävelyrytmi ei siis muutu mutta askeleet lyhenevät. Lisäksi aloitettiin vähän alusta tuo maahan-istu. otin ensin käden mukaan houkutteluun mutta jätin sen nopeasti jo muutaman kerran jälkeen pois. Vahvistin vain niitä istumisia joissa ei takamus nouse. Nuppu oppikin sen tuosta noin.

Keskiviikko oli ihan "vapaapäivä" jolloin käytiin vain lenkillä, valitettavasti en jaksanut niin pitkälle lenkille kuin alunperin oli tarkoitus.

Eilen torstaina oli ensin Piffien treenit. Otin taas seuraamista ja käännöksiä sekä maasta istumista. eli peppu pysyy maassa. Vasta nyt huomaan sen että kun jättöliikkeistä palaan koiran luokse, niin se paineistuu siitä. Otin jättöliikkeitä mutta en palannut ihan koiran sivulle vaan vain eteen sen verran että sain koiran palkattua siitä ja pyysin istumaan. Ei noussut peppu! Upea koira mulla

Myöhemmin illalla oli sitten Jirkan vetämät ekat treenit. Jirka kysyi aluksi et mikä on meidän vahva liike ja valitsin siihen tuon maahanmenon kun se on Nupulla niin syöksyvä liike. Kerroin myös meidän menneisyyden sekä tuon paineistumisongelman. Jirkan käskystä pyysin Nupun maahan (meni mutta nousi samantien ylös) ja Jirka oli sitä mieltä että Nuppu on vilkas koira joka kiihtyy nopeasti joten sitä aletaan palkkaamaan hitaasti. Eli kun se menee maahan, niin palkkakäsi lähtee hitaasti viemään palkkaa koiran etujalkojen väliin, lähelle rintaa. Ja jos koira nousee, niin liike pysähtyy. Olipas erinomainen neuvo! Siitä pikkuhiljaa olin seisomassa, pyysin maahan ja vasta sen jälkeen kyykistyin antamaan hitaasti Nupulle palkkaa. ja mitä tapahtuu koiralle, se malttoi odottaa aivan rauhassa, häntä lakkasi vippaamasta, vinkuminen lakkasi ja koira heitti jopa lonkka-asentoon. Aivan käsittämätöntä. Aina on vaan vahvistanut sitä nopeata maahanmenoa mutta se taas kiihdyttää Nuppua joten vahvistetaan rauhassa odottamista. Itsekseni mietin et tästähän voipi olla apua myös tuohon paikallamakuuongelmaan. Nyt vaan treenataan ahkerasti.

Anni on jatkanut valeraskautensa kanssa - kuinkahan kauan se oikein kestää. Toki se on nyt selvästi menossa poispäin, on ilmeisesti kohta pentujen luovutusaika  mutta edelleen kulkee vinkulelu suussa mutta ei niin aktiivisesti sitä hae koko ajan.

Nuppu on muuten voinut hyvin, ei ole oksennellut eikä muutenkaan oireillut. Tais tehdä rakeet taas tehtävänsä!