Iltasella otin mukaan Nessan ja jälkitarvikkeet. Alkuun tein Nessalle n. 300 metrin jäljen ja siellä 7 keppiä. Rohkeasti jätin jäljeltä merkit pois. Janalähetysmerkin laitoin. Nessan jäljen vanhentuessa lähdin tekemään Annille huomiseksi verijäljen. Sinnekin vain lähetysmerkin laitoin ja unohdin peuransorkankin pakkaseen, verinen sieni sai sitten jäädä puuhun sidottuna leikkimään kaatoa.

Sitten Nessa jäljelle. Ja lähti takajäljelle, voi että. Palasi onneksi melko pian oikealle jäljelle. Lähti hienosti jäljelle, nenä ihan maassa ekalle kepille saakka. Ja sitten minä muistin että jätin namit autoon .... Voi että kun harmitti. Meni pelkäksi kehumiseksi ja silittelyksi. Lähti kuitenkin omatoimisesti uudelleen jäljelle ja sitten tuli hukka. Haahuiltiin ja haahuiltiin ja Nessa oli aivan hukassa, piippaus alkoi käydä ja haki apua multa. Siinä mä seisoin hölmönä et mitä mä nyt teen ja Nessa hakee ja hakee joka puolelta ja kuinka ollakaan, sai vihdoin hajun. Ja hetimiten löytyi keppikin. Seuraavalla kepillä meni sitten yli ja minä näin kepin. En tiedä saiko niin tehdä mutta pysähdyin ja sanoin että keppi. Ja Nessa aloitti nuuhkutuksen ja keppikin löytyi. Mutta täytyy sanoa että niin hienosti kun jälki alkoi, niin tuon hukan jälkeen meni kyllä aika haahuiluksi. Nenä ei pysynyt koko aikaa maassa mutta 6 keppiä loppujen lopuksi löytyi. Se yksi keppi oli ilmeisesti keppi nro 2 kun hukattiin jälki. Mulla oli aivan uudet kepit nyt, ekaa kertaa käytössä ja viimeisenä oli kyllä aika pieni keppi jota pelkäsin että löytääköhän se sitä ollenkaan. No, ilmaisut on kunnossa mutta tuo jäljen ajo ei ole sitä mitä haluaisin. Joudun jatkuvasti jarruttamaan ja jarruttamaan, enempi täytyisi olla nenä maassa jotta uskaltaisin luottaa koiraan.

Huomenna uusi yritys, Nessalle ensin jäljen teko ja sitten Anni pääsee ajamaan omaa jälkeään. 

Tähän vielä kuva metsästä, oltiin eri paikassa kun viimeksi. Täällä tuota mäntymetsää riittää ;)