tänään pakkasin koissut mukaani autoon kun vein tytöt seurikselle. Auto jäi sinne parkkiin ja lähdin lampsiin koissujen kanssa. Killossa on tosi mukava kävellä kun pääsee metsään valaistulle kuntopolulle. Lenkkeilijöitä olikin paljon liikkeellä ja Nuppu oli tavallista terhakkaampi. Kun vastaan oli tulossa belkianpainajainen, katsoin parhaammaksi siirtyä koissujen kanssa metsähallituksen puolelle. Nuppu olikin tosi nätisti, mutta Annipanni räksytti vieraalle koiralle :(. Sieltä kun saavuimme tielle, vastaamme tuli kuusikymppinen mies pienen koiransa kanssa. Koira näytti kyllä kovasti pomerianilta mutta oli mielestäni isompi. Ja tällä miehellähän sitten juttua piisasi. Mä olen vielä sen verran "kohtelias" että en kehtaa lähteä kun toinen alkaa kertoa koiransa sairauksista ... Sitten mies kumartui Annia kohti silittämään ja Anni aloitti senpäiväisen haukunnan. Ja mies hokee että maahan, maahan, en mä suo pelkää. Ja siinä vaiheessa haistoinkin että mies oli sitten juonut janoonsa muutakin kuin vissyä ..... Pidin Nuppua tiukasti kaulapannasta ja selitin miehelle kuinka arvaamaton tämä on jne. Ja mitä tapahtuu - mies siirtyi ääntä nopeammin Nupun viereen - istuutui silittämään ja työnsi naamansa Nupun kuonoon ... Pelästyin tosi pahasti että kohta mies on tikattavana enkä oikein tiennyt mitä olisin tehnyt. Jos olisi napannut Nupun siitä pois, niin Nuppuhan olisi voinut tajuta tilanteen uhkaavana ja louskassut varmasti. Niinpä päätin alkaa silittelemään Nupun päätä ja kuonoa rauhoittavasti. Mutta mitä tekee Nuppu - haistelee hetken miehen väkeviä hönkäyksiä ja .... kääntää päänsä pois. Huh huh! Siinä oli jännitystä tälle illalle tarpeeksi. Sitten olikin pakko lähteä tilanteesta - ei kiitos enää jännitystä. Ja mitä tästä opimme, kuljen kuurona ohitse kaikkien vanhojen ihmisten joilla on koira.

Ja sitten tapahtui taas jotain joka laittoi miettimään Nuppua. Ruoaksi oli kirjolohimassaa ja perään lorautin maustamatonta jugurttia - Nuppu ei syönyt juuri mitään. Tämä on aivan tavatonta! Kun yritin silitellä Nuppua, niin väisti kättä .... Silitin selästä, niin selkä painui tosi alas väistääkseen kättä. Taputin pepulle ja taas sama juttu. Kala on Nupulle the ruoka, jota odotetaan kovasti. Täytyy tilata rokotusaika piakkoin eikä varrota tammikuun loppua, jolloin tulee kutsu. Saa Juha vähän tutkia neitosta. Annoin sitten Nupulle kuivan leipäpalan ja sen se söi kyllä mieluusti. Raukka....

Nyt Nuppu nukkuu sängyllä ja Anni hauskuttaa itseään. Se löysi tennispallon kokoisen pallon jossa on ilmeisesti reikä ja kun se suussaan painelee sitä palloa, niin syntyy jännä ääni kun ilma lähtee pallosta. Sitä se nyt painelee onnellisena. Hullulla on halvat huvit ....