Se oli sitten näytelmiä taas tänä viikonloppuna, tällä kertaa Iitan kanssa. Kankaanpäähän on niin masentava ajella kun pelkkää metsätietä, onneksi matka kesti vain 2 tuntia. Iitan kanssa juoksentelin näyttelypaikan pihalla ja hienosti juoksi. Olen ottanut hänelle seuraa-käskyn "näyttelykäskyksi" koska varsinaisessa seuraamisessa käytän Sivu-sanaa. Iitan kasvattaja, Anita, oli myös paikalla ja Jenni Caron kanssa. Siinähän se aika meni rupatellessa niitä näitä. Iitakin otti lunkisti ja makoili vaan. Tuomarina oli virolainen Astrid Lundava ja harjoitusarvostelijana Tuula jotakin. Tuomari oli aika tiukkalinjainen joten päättelin että nyt kun EH:n saamme niin se riittää. Yllättävän moni hoffi väisti tuomarin käsittelyä ... Jopa veteraaninarttu joka on tottunut näyttelykävijä, väisti. Mutta Iitahan ei väistänyt vaan antoi tutkia kunnolla kaikki paikat. Tuomari tutki Iitan hampaita kovasti ts. laski niitä ja kävi jo mielessä et ei kai niitä puutu. Mut eihän niitä puuttunut. Kehän ympärijuoksu meni vähän poskelleen, Iita päätti hyppiä jonkun verran. Eestaas meni vähän paremmin. Ja Jes, Iita sai ERIN, tuomari kertoi että SA:ta ei tule sen vuoksi että ranteet ovat liian löysät. No sen tiedän jo itsekin että ovat liian löysät. Tässä vielä arvostelu

Hyvä koko ja mittasuhteet, pään linjat saisivat olla yhdensuuntaiset, hyvä voimakas alaleuka, elegantti kaula, hyvä selkälinja, edestä vielä hieman kapea, liian löysät ranteet, etuliikkeet saisivat olla korrektimmat, hyvä temperamentti. ERI NUK1

Kyllä on tuomarit erilaisia, viime kesänä Elina Haapaniemi haukkui Iitan alaleuan aivan liian kapeaksi. No, kauneus on katsojan silmässä;)

Jennin Caro pärjäsikin hyvin, oli PN2 ja sai sertin - tosi hieno homma!