Niin sitä vuosi vaihtui - rakettien paukkuessa. Käytin koirat iltapäivällä lenkillä ja vielä klo 18 jälkeen käytiin tossa pikkulenkillä mutta Annilla oli jo kiirus kotiin, paukkujen takia. Raukka tärisi ja vapisi ja huohotti. Istui mun vieressä soffalla ja mun oli vaan oltava niinkuin ei oltaiskaan. Ruiskuttelin sille RR:ä illan aikana jokuseen otteeseen ja laitoin olkkarista sälekaihtimetkin kiinni. klo 22 jälkeen vetäydyttiin makkariin, laitoin oven kiinni ja sälekaihtimetkin suljin ja vedin vielä verhot eteen. Paukut eivät juurikaan sinne kuuluneet kun tuo ikkuna on metsään päin ja Anni rauhoittui silmin nähden ja alkoi nukkua. Siinä se sitten nukkui aamu 7 asti mun kyljessä kiinni - ja piereskeli :). Nuppu puolestaan ei pelkää ollenkaan raketteja. Istuskeli ennen nukkumaanmenoa tossa terassilla ja katseli raketteja eikä ollut mitään ongelmaa.

Tiistai-iltana oltiin Kaisan ja Päivin kanssa reeneissä keskenämme. Tuli suru-uutisia kun meidän tokovetäjä-Jessica muuttaa Espooseen .... Annilla otin taas sitä samaa; sivulletuloa, liikkeestä maahanmenoa ja luoksetuloa. Meni ihan ok. Kaisalta ja Päiviltä vähän kyselin mejä-kokeesta kun niihin on kovasti tarkoitus mennä keväällä. Niin kiva, siellä koira laitetaan kiinni puuhun ja ammutaan n. 25-30 metrin päästä HAULIKOLLA. Jippijaijei ..... Päivi kyllä sanoi että eräs naistuomari oli kertonut että hän on tuomaroinut n. 100 koiraa eikä yhtäkään ole hylätty paukkuarkuuden vuoksi vaikka jotkut koirat ovat olleet valmiita kiipeämään puuhun asti pelosta .... No, kertahan se on ensimmäinenkin. Joka tapauksessa mennään ees koittamaan. Kyllähän tuo Annin paukkuarkuus aika kovaa on.

Annin siskon, Lunan, masu senkus kasvaa kuvista päätellen ja Iippu kirjoitti blogiin että masuasukkien liikkeet tuntuvat käteen. Voi miten ihanaa, ja muakin alkaa jo jännittää montako nappulaa sieltä mahtaa tullakaan. Annista tulee täti :)