keskiviikko, 16. tammikuu 2019

Elossa ollaan

Ompi jäänyt tämä blogin päivitys vähän hunningolle ja jää varmasti tästä eteenpäinkin. On niin paljon tapahtunut, alkuvuodesta 2018 ikävää ja sitten vähän parempaakin. Koirilla kaikki hyvin kuiteskin. Iita kävi luonnetestissa Oulussa syksyllä 2018 ja ihan mukavat pisteet 142 laukausvarma. Iita otti ihan tosissaan hyökkäyksessä mun puolustamisen. Ei siirtynyt mun ja hyökkääjän välistä minnekään. Kuiteskin kun keppi heitettiin pois, meni ilosesti tuomarin luokse. Seinässä puolusti itseään oikein kunnolla ja Kerkkäkin odotti paljon Iitalta, harmillisesti kaulapanta petti ja Iita juoksi nurkan taakse mun luokse. Pimeä huone ei mennyt oikein hyvin, kesti kauan ennen kuin löysi mut. Samoin kelkalla kesti kauan mennä tsekkaan se. Se kyllä yllätti kovasti. Iita oli hyväntahtoinen, luoksepäästävä ja avoin. Ihan oma ittensä. Mun mielestä on kyllä kovempi luonteeltaan kuin äitinsä mutta tähän tyydytään.

Annin kanssa käytiin kesällä Mänttässä näyttelyssä, sai erin ja oli vet-rop. Olikin yllätys kun koiranetissä sille oli pistetty myös sa joten oli rop. Joku näpytellyt virheen. No, anyway, Anni on mahtavassa kunnossa, kohta 12.5 vuotta. Ei tunnu missään 12 km lenkit. Mainio kaveri kyllä!

Kesällä oltiin viikko Äkäslompolossa ja kuumaa oli, 30 astetta koko ajan. Onneksi oli ilmastoitu mökki joten koirat oli välillä mökissä kun kävimme itse siellä sun täällä. Pallas-Ylläksen kansallispuistossa kävimme muutamana päivänä vaeltamassa siinä kuumuudessa. Lähdimme aikaisin aamulla jo matkaan mutta ei siitä paljon apua ollut. Pidettiin paljon taukoja ja jokainen varjo mitä löydettiin, hyödynnettiin. Oli niin upea reissu et ens kesänä uusiksi!

Elokuussa alkoi mun 2 vuoden opintovapaa. Muutin koirien kanssa Pekan luo Kiuruveelle. Täällä nyt sitten asustellaan ja minä opiskelen lähihoitajaksi Iisalmessa. Vähän jotain erilaista.Teki hyvää tämä muutos. Alkuvuosi oli niin kamala ja traumaattinen että terveyskin otti itteensä. Työpaikalleni en enää mene ja siellä se tiedetään. Ikävä että 12 vuoden työ päättyi niin. Mutta. Aika aikaansa kutakin.

Annin kanssa käytiin messarissa joulukuussa mutta nyt Anni sai tyytyvä eh:n nuorempien ollessa parempia.

Tämmöstä meille. Tosiaan koirat on terveitä ja IItakin kuvattiin, lonkat A/A ja kyynärät 0/0. Nyt on koko pentua kuvattu täysin terveiksi. Iitan sisko Raksu sai pennut, niin se aika menee että aikuisia ovat jo. Ja musta tuli syksyllä mummu! Kyllä mummuilu on ihanaa!

maanantai, 11. joulukuu 2017

Unohtu

tää yks kuva vielä unohtu. Meillä kun oli irti arjesta -viikonloppu niin pitihän se ikuistaa. Annikin sai olla ihan vain meidän kanssa ja nukkua välissä pää tyynyllä! 

24993590_10156539452254057_9146710680769

sunnuntai, 10. joulukuu 2017

Messari

Perjantaina lähettiin ajeleen Hesaan, tai Pekka siis ajoi. Samalla koeteltiin selkää kun työhön paluu lähestyy ja ortopedi käski kuormittaa selkää. Hotelli oli Hanasaaressa ja oli sitten upea hotelli! Ei mikään kaikista halvin muttei mikään kalliskaan. Meillä oli hieman parempi ja isompi huone johon kuului kylpytakitkin yms. Alla muutama kuva hotellihuoneesta

25151864_10156539452769057_688126430740024909629_10156539452294057_392860887989024862515_10156539452474057_6566682240147

Hotellin uima-allas. Saunakin oli upea ja kaikki oli uusittua tänä vuonna.24852113_10156537541519057_7145526246663

Viinibaarissa käytin yhet juomassa.

24910030_10156539452354057_1381051357286

Lauantaina lähettiin hyvissä ajoin ajeleen kohti Messukeskusta. Mikä ruuhka! Puolen tunnin odottelun jälkeen lähellä messari järkkäri tuli sanoon et parkkihalli on täynnä, pitää mennä Hartwall-areenalle. No sinne sitten. Eipä siinä mitään. Stabeilla oli lauantaina tuomarina Eerolan Tapsa, hoffi-ihmisille tuttu. En yhtään tiennyt mitenkä arvostelee kun tämä luultavasti oli ensimmäinen stabiarvostelu hänellä. Aikataulussa oli kuitenkin. SA:ta ei sitten kauheasti jaellut. Uroksista ei tietoa mutta kun narttuja oli 18 ja 4 sai SA:n niin siitä voi päätellä. Anni oli ainoa narttuveteraani ja Riikka vei niin hienosti Annia että ERI tuli ja SA! Oltiin Pekan kanssa vähän kauempana sen vuoksi kun Anni katselee mua jos olen näkyvillä. Kyllä siinä kyynel tirahti silmään. Anni oli myös PN4! ja lisäksi ROP-veteraani. Uros oli VSP. Kyllä oli upea päivä!

24991561_10215064394188946_7420763331373

Annin arvostelu:

11-vuotias, hyvä tyyppi ja mittasuhteet. Kaunis pää. Silmät, korvaus ja purenta ok. Voimakas rintakehä, keskivahvat raajat. Asialliset kulmaukset. Pitkät, vetävät liikkeet. PMVV-17 Anni <3 

Isossa kehässä ei menestystä. Messarista mentiin sitten suoraan Annin veljen Villen kotiin. Villehän lähti koirien taivaaseen reilu puoli vuotta sitten vatsalaukun kiertymän vuoksi ja nyt siellä on puolivuotias, Hollannista tuotu Alfie-poitsu. Ihana pusukoira hän olikin.

Täydellisen päivän päätti sitten sauna ja uinti, suklaa ja lasi punkkua. Voiko sitä ihminen sitten enempää toivoa!

Sunnuntaina vielä kävimme aamusaunassa ja aamiaisen jälkeen hoffeja hakeen Vinskilästä jonne ne perjantaina veimme. Tuo hotelli oli sitten kyllä ihan mahtava, paras missä olen ollut. Aamiainenkin oli ihan muuta mitä yleensä. Oli smoothieta, spelttipuuroa ja kunnon lihaleikkeitä, ei mitää vakuumipakattua sontaa kun yleensä.

Huippuviikonloppu oli kyllä.

keskiviikko, 29. marraskuu 2017

Selkäkipua

Joo, tänään jälkitarkki jossa ortopedi epäili että nikamasiirtymä tullut leikattuun kohtaan. Great! On kyllä niin ikävää puukon iskua selkään tässä joitakin viikkoja jo tullut et tiesin jonkun olevan vinossa. Saikkua lisää pari viikkoa ja tammikuussa röntgeniin jossa selviää jatkot.

Lauantaina Anni on messarissa. Onneksi Riikka on ilmoittanut halukkuutensa viedä Annia. Anni menee Riikalla ihan eri tavalla kun mulla. Mulla se juoksee kuin metsälenkillä ollessa mutta Riikalla on vähän kehäsäteilyä. Vaikka stabin pitääkin olla vaatimaton koira esiintyessään niin kyllä ne tuomarit valkkaa niitä joita osataan esittää kunnolla. Tuomarina Tapio Eerola. Jännä katsoa minkälainen tuomari on stabeilla. Ei mielestäni ole ennen stabeja arvostellut.

perjantai, 17. marraskuu 2017

Sairaslomaa

Sairaslomalla olen vielä 29.11 jolloin on jälkitarkastus. Tuli kipujen kanssa vähän takapakkia, mutta eiköhän tästä taas elävien kirjoihin päästä.

Anni kävi hierojalla. Neidiltä ei löytynyt mitään jumia, ei mitään. Ihmetteli Annin lihaskuntoa ja vetreyttä. Nessa sai yhtäkkiä korvatulehduksen. En tiedä mistä ihmeestä kun ruoka samaa. Ainoa mikä eriä, niin aloin syöttää Annille ja Nessalle msm:ää, oisko siitä rikistä sitten. Korva ei erittänyt mutta punainen ja likainen. Joten korvatippoja ja kortisonia. Samalla Nessan kyynärät kuvattiin kun välillä onnuskelee etujalkojaan makuulta nousemisen jälkeen. Lievää nivelrikkoa löytyi. Niin lievää ettei pitäisi olla kipeetä. Siihen piikit käydään hakemassa kun kortisonikuuri saadaan pois alta. Niitä kun ei voi samaan aikaa laittaa.

Siinäpä ne kuulumiset tältä kertaa.