Tänään piti olla häiriötreenit jälleen ja olin päättänyt ottaa sinne Nupsun harjoittelemaan paikallamakuuta. Päivä meni kuitenkin sen verran pitkäksi että en sinne sitten kerinnyt :(. Iltasella kävin koissujen kanssa lenkillä ja Nuppu oli tavallistakin vaikeammalla päällä (johtuen ehkä siitäettä tänään mulla oli taas yksi vastoinkäymisten päivä). Ja sitten tulee nainen mustan koiransa kanssa vastaan. Huomasin heti että nyt en saa Nuppuun mitään kontaktia ja totesin että nyt tulee vaikea ja tuhoon tuomittu ohitus ....  Nuppu oli sitä mieltä että tuon pistelen alkupaloiksi suuhuni :( . Onneksi sain sitä jostain kohtaa niskasta kiinni eikä ylttänyt puremaan minua vaikka yrittikin. Se oli kyllä niin raivona että pelästyin tosissaan - mitähän se nainenkin ajatteli.... Annikaan ei uskaltanut haukkua vieraalle koiralle. Pidin Nuppua kiinni vielä jonkun aikaa ja yritin puhua sille, kesti kuitenkin hetken ennen kuin sain siihen kontaktin. Vasta sitten jatkettiin matkaa. Lähellä kotia tulee sitten toinen nainen mustan koiransa kanssa. Luulin sitä naapurin rotikaksi (ei ehkä ollut mutta en jäänyt ottamaan selvää) ja oikein raivostuin että tulee vielä sekin tähän samaan soppaan. Onneksi pääsin siitä metsään ja Nuppu seurasi aika kivasti perässä. Vein sen jonkun matkan päähän metsään ja pyysin sen istumaan niin ettei nähnyt tielle ollenkaan. Pidin vielä sen päätä jalkojen välissä ja tuumin vasta sitten että siitähän sen olisi ollut ketterä purra jalkaan ..... Taas odotin niin kauan että sain siihen kontaktin ja sen jälkeen lähdettiin taas jatkamaan matkaa. Loppumatkan Nuppu kävelikin tosi nätisti vierellä ihan omasta tahdosta. Huomasi varmaan että emännällä on pinna PIKKUISEN tiukalla. No, tää oli taas sellainen päivä joita ei haluaisi kovin äkkiä uusia.