Maanantaina kävin jälleen Tavesin pennuille suunnatulla tottiskurssilla. Kouluttajana oli sama mies kun viimeksikin. Tosin ilmoittautumisessa oli nyt joku nainen. Menin siis hänen luokseen Nessan kanssa ja Nepa kulki kyllä alun hienosti mutta lähemmäksi kouluttajaa päästyämme, hän päätti mennä ihanaa ihmistä tervehtimään. Ei muuta kun pikkuisen takapakkia ja koira sivulle ja se meni niin hienosti että kättelimme myös kouluttajan kanssa. Vasta tämän jälkeen vapautin Nessan. Itse koulutuksessa otettiin jälleen seuraamista, liikkeestä istumista, maahanmenoa sekä luoksetuloa. Se on hyvä tää pk-puoli kun siellä lähdetään heti rakentamaan valmista liikettä ..... Itse taas lähden pikkuhiljaa rakentamaan liikettä ja sitten vasta yhdistelen liiikkeen eri osiot kohdalleen. Luoksetulossa Nessa jäi minusta kauaksi, en tiedä syytä mutta en saanut häntä millään istumaan tuohon eteen vaikka kouluttaja käski namilla houkutella. Päätinkin kysyä Jirkalta tähän neuvoa. Tunnin loputtua kouluttaja sanoi minulle että ole tarkkana sen hoffin kanssa, se on hirveän nopeaoppinen ja se haluaa tehdä töitä joten palkkauksessa todella tarkkana, palkkaa vain oikeista liikkeistä ei sinnepäin menevistä.

Tiistaina käytiin Lilin ja Simon kanssa tekemässä jäljet Kaukajärvelle pitkille nurmikentille. Jokainen teki omalle koiralleen ja minäkin yritin tehdä sitten mahd.pitkää. Kun Lili sai omansa tehtyä, tuli sanomaan mulle että voisin tehdä pidemmillä askelilla, oikeastaan vähän kuin harppomalla. No, tuumasta toimeen ja loppujälki sitten harpittiin - oli muuten hikistä hommaa. Tässä sitä vanhakin vetreytyy kun harppoo ja yrittää vielä saada joka askelmalle namipalankin .... loppuun namipurkki piiloon ja keppi purkin päälle. Nessan alkujälki oli kyllä taas sen päivästä hosumista ja nuuskuttelua mutta annas olla kun saavuttiin osuudelle joka oli tehty "harppomalla", johan alkui lyyti niin sanoakseni kirjoittaa eli hienosti alkoi mennä. Ja vaikka jälki olisi saanut olla vieläkin pidempi, palkkaus sattui niin osuvaan saumaan että! Kävelin vielä Simon ja Retun jäljen perässä, Retu putos kepeille ihan kun joku ois lyönyt siltä jalat alta. Heri teki myös varsin hienoa työtä, juoksusta huolimatta.

Torstaina kävimme Nessan kanssa Jirkan parituntisella. Tämä kerta jäi tekemättä alkukesästä kun Jirka sairastui ja sitten hänen tarvitsi lähteä pois paikkakunnalta. No, otinkin heti miten puheeksi tuon luoksetulon. Jirka tietysti kyseli että onko sattunut jotakin ja antaako tehdä hoitotoimenpiteitä jne. mutta kun mitään ei ole sattunut ja kaikki on ok. Joten Jirka näytti että namppaa tuohon alamassuun kiinni ja taaksepäin peruutus, pysäytys ja Nessapa tuli sitten kiinni tuohon eteen. Loppujen lopuksi totesimme että olen pitänyt namia aivan liian korkealla joten Nessa on sen vuoksi jäänyt sitten kauaksi. Ja taas kun muistaisi sen palkan suunnan ....

Perjantaina oli jälleen jälkipäivä. Tällä kertaa porukassa olivat Minna ja Ed, Simo ja Retu, Merja ja Haksu sekä minä neitojen kanssa. Nyt päätin tehdä Annille verijäljen - huomasin että olen niin keskittynyt Nessaan että tämä oli ensimmäinen verijälki tänä kesänä. Otin molemmille koirille loppupalkaksi niiden iltaruoat. Ilma oli taas kerran mukavan hikinen ja kahden jäljenteon jälkeen pusero oli koko lailla märkä. Alkuun tein siis Annin jäljen. Pituutta en kovasti ottanut, tein 2 kulmaa. Nessan jäljellä menin harppomalla. Jäljellä itsessään ei ollut pituutta ihan hirveästi, 1 kulma. Jäljet saivat vanheta reilun tunnin ja ajoin Nessan jäljen ensin. Rauhoitin Nessan jälleen ensin ja sitten menoksi. Eipä ollut pyörimisiä ollenkaan vaan neiti paino menemään niin että sain kunnolla jarrutella. Muutaman kerran eksyi jäljeltä mutta palasi hienosti takaisin. Lopussa oli siis peitettynä ruokapurkki ja keppi. Lopussa pyydän Nessan maahan, tämä on aika pakollinen näissä keppijutuissa kun ne ovat Nessalle ne ihqu, pakko pureskella. Ja sitten Annin vuoro. Neiti otti hienosti jäljen ja sitten mentiin. Kova hoppu tytöllä ja niin hienosti pysyi jäljellä että. Kulmat merkkasi erinomaisesti. Jälki oli sille niin helppo nakki. Anni on kyllä niin mejäkoira kun olla ja voi, harmi vain tuo paukkuarkuus. Mun tarttee alkaa nyt kuskata sitä lähelle ampumarataa, siellä kun ammutaan vaan haulikolla et tottuis siihen. Menee hyvä koira hukkaan.....

Eilisen päivän sitten vietin Piskien mätsärissä ja koirat lenkitin vasta illansuussa kuumuuden vuoksi. Tänään kuumuus senkun jatkuu joten ennen klo 21 ei asiaakaan lenkille. Mutta ens viikolla vissiin uudet kujeet, tiedossa taas tottista ja jälkee pariinkin kertaan.