Eilen innostuin kävelemään tuon piitkään kaasulinjan lenkin. Nuppu oli heti lenkin alusta kovin kontaktihakuinen ja saikin siitä sitten palkkaa. Heti lenkin alussa tuli koira miehen kanssa vastaan. Koira oli just sen tyyppinen (pystykorvatyyppinen, musta, isohko) että arvelin Nupun taas ottavan vähän pulttia siitä. Koira oli irti mutta isäntä otti koiransa nätisti kiinni. Kävelin koissujen kanssa vaan eteenpäin muina naisina, tosin hieman kasasin Nupun remmiä käteeni. Vähän matkan päässä oli levennys johon laskin ehtiväni normaalikäynnillä hyvin ja ehdinkin. Sinne sitten, Nuppuun kontaktia - onnistui hyvin, tosin hieman kyräili tuota outoa koiraa. Yhtään ei kuulunut rähinää suusta, suostui ottamaan hienosti namia ja oli ainakin rauhallisen oloinen vaikka varmastikin oli sisimmässään jännittynyt. Kun koirakko meni ohitse, pyysin Nupulta kontaktia ja annoin istumiskäskyn. Hienosti totteli :) . Jonkun ajan päästä tulee toinen mies koiransa kanssa. Tämäkin koira oli irti mutta hienosti isäntä sai koiran kiinni. Kun päästiin hieman lähemmäs niin siirryin koirien kanssa sivuun polulta ja miekkonen totesi että hänen piti ihan just tehdä sama juttu mutta kerkisitte ensin. Nuppu söi taas vaan makupalaa eikä kiinnittänyt tuohon valkoiseen karvaturriin huomiota. Hienoa! Isäntä vaan totesi että makupalat tekee kauppaansa. Loppumatka saatiinkin tallustella sitten ilman koiravastaantulijoita, ihmisiä tuli sitäkin enempi mutta Nuppu ei oo niistä kummonenkaan.

Tänään sitten taas oli Kangasalla Käyttökoirien treenit. Kouluttajana oli mun lemppari - Virve . Sillä on ihanat jutut :) Alkuun otettiin sama meininkin kun tokossakin eli "kehään" mentäessä mentiin "tuomarin" ohitse joka roplasi koiran. Sitten järjestäydyttiin riviin ja Virve tuli sanomaan käsipäivää. Ja tapahtui sellainen ihme että Nuppu lähti kättelyvaiheessa tutustumaan häneen. Otettiin uudestaan ja nyt meni niinkuin pitikin. Sitten oli paikallamakuu mutta menin itse vain remmin mitan päähän. Ihan varmuuden vuoksi. Olikin mukavaa häiriötä kun viereinen koira haukkui ;) Mutta Nuppu pysyi koko ajan, tosin yhdessä vaiheessa sillä häntä alkoi heilua siihen malliin että kyllä mä mamma tulisin sun luokse jo ..... Sitten oli yksittäisharjoitukset joissa harjoiteltiin kaukokäskyjä. Sillä välin otin Nupun kanssa seuraamista, jättöliikkeitä yms. Nupun seuraaminen oli aikas mahtavaa, käännöksetkin sujuivat hyvin. Olin tosi tyytyväinen. Kaukokäsky-osion jälkeen vein Nupun autoon ja otin Annin kentälle. Harjoiteltiin ihan itekseen seuraamista (Anni on kyllä mahtava siinä), käännöksiä ja paikallamakuuta. Se teki vähän tiukkaa mutta pysyi kun pikkuhiljaa edettiin. Sitten yritin saada sitä makuulta istumaan, eikä neiti hoksannut tuon taivaallista koko hommasta. Tuijotti vaan silmiin ja makupalaa. Minä vaihdoin paikkaa ja lopulta oikea paikka löytyi ihan Annin rinnalta kun makupalalla vähän ohjasi. Onneksi oli naksu kädessä joten sai oikea-aikaisen palkan. En liitä tähän vielä käskysanaa vaan odotetaan että neiti hyvin sisäistää tuon.