Käytiin siis Nose work:n tutustumassa koirakoulu Taidoggaan tiloissa. Kurssin vetäjä oli kyllä mahdottoman ammattitaitoinen, reipas ja koiranlukutaitoakin löytyi kiitettävästi. Ensin tuli tietoa lajista, olipas yllätys että tässä jopa kilpaillaan Ruotsissa! Ensimmäisessä luokassa hajuna on eukalyptus, toisessa luokassa laakerinlehti ja kolmannessa luokassa laventeli. Etsinnät ovat sisällä, ulkona ja ajoneuvossa. Ennen kuin pääsee kisaan mukaan, tehdään hajutesti. Olipas mielenkiintoista. Sitten haisteluhommiin. Ensin hallissa oli 3:ssa paikassa eukalyptuksen hajua, pienessä purkissa, laatikossa ja kiviharkossa olevan ruokakupin alla. Aloitin Annin kanssa purkista, sehän meni Annilla ihan tökkimiseksi koska sillä on niin vahva tuo kosketus. Ajattelin ettei tästä tule mitään, eihän se edes kerkiä haistaa mitään. Seuraavaksi mentiin kiviharkon luokse ja sehän meni heti niinkuin pitikin. Samoin laatikko meni heti tosi hienosti. Kun kaikki koirat olivat käyneet kierroksen, laitettiin halliin tuoli jonka eturivan taakse oli piilotettu eukalyptuksen hajua. Kävelin Annin kanssa tuolin luokse ja Anni tökkäsi heti sitä kohtaa missä haju oli! Kouluttajakin oli ihmeissään ettei olisi uskonut että se on kerinnyt mitään oppiin/haistaan kun niin nopeasti aina tökki eikä varsinaisesti haistellut hajua ollenkaan. On mulla hieno tirppa kyllä.

Sainkin siellä polveni niin kipeäksi että hyvä kun autoon pääsin. Käytiin vielä äidilläni viemässä lehtiä ja pippurilaastaria kokeeksi (ostin Tallinnasta kun sitä on niin kehuttu). Kotiin kun päästiin niin ei muuta kun pitkälleen ja kipulääkettä naamaan, sen verran oli kovat kivut ja polvi sen tuhannen turvoksissa.

Seuraavan yön kärsin valtavista selkäkivuista, kun piti kääntyä sängyssä, meinasi itku tulla kun niin lujaa sattui. Laitoinkin aamusella pippurilaastaria molemmin puolin selkärankaa alaselkään ja vaikka vähän skeptinen olinkin, niin kipu meni. Kyllä oli kuulkaas hienoa kun illallakin tiskasin ja ensimmäisen kerran yli 10 vuoteen en kärsinyt hirveistä alaselän poltoista seistessä! Tänä aamuna tarvi sitten ottaa laastarit pois kun niitä saa pitää vaan 48 tuntia. Oikein hymyilyttää minkälaisen onnen nuo laastarit tuo mun elämääni. Kun on koirareenit tai mh-kuvaus, voin vain laittaa tuon laastarin selkään eikä tarvi kärsiä koko ajan kivuista. Oi onnea.

Ulkona on aivan hirveä keli, tiet kaljamalla mutta tänään on pakko päästä haukkaan happea, ihan pakko. Mun hajoo pää sisätiloissa. Töitä olen tehnyt joka päivä semmoisen kolmisen tuntia kotoa käsin vaikka sairaslomalla olenkin 17.2 asti. Eihän mulla päätä ole operoitu vaan polvi. Ei kyllä polvi tykkää istumisesta ollenkaan mutta jotain on tehtävä. Ja nyt varsinkin kun oli tuo laastari selässä, ei tarvinnut kärsiä selkäkivusta jonka istuminenkin tekee.

Tässä kuvassa Annin kaverina on työkaverini walesin springerspanieli Bogi.