Viikko on hurahtanut taas kummasti. Iitan kanssa on kävelylenkkien yhteydessä reenattu luoksetuloa ja sivulle tuloa sekä sivulla seuraamista, pikkupätkiä vain koska mun mun mielestä lenkit on tehty lenkeiksi eikä koulutustuokioiksi. Lisäksi olen sillä iltaisin ottanut myös noita samoja sekä ajoittain istumista ja maahanmenoa. Ruokakupillehan Iita on istunut alusta asti, nyt olen ottanut ohjelmaan sen että istutaan siihen asti että kuppi on maassa ja siitä sitten pikkuhiljaa lisätään aikaa.

Eilen oltiin siis Tainan järjestelmällä peltojälkipäivällä Rengossa. Aivan tajuttoman upea paikka!

Tästä lähdettiin apilapelloille autoletkassa, meitä oli yllättävän paljon osallistujia! Nessalle tein kiemuraisen jäljen, peuran polkuja oli pellossa melkolailla ja yhdessä vaiheessa meinasin tallata peuran jätöksiin. Haastetta peliin siis! Iitalla tehtiin mahdollisimman matalaan ruohoon jälki. Iitan jälki ajettiin melkein samantein, alku oli pientä hapuilua, löysi kyllä jäljen mutta pyöriskeli jne. Mutta se mikä oli upeata oli se että Iita ei painostunut ollenkaan vaikka Taina oli hänen vieressään näyttämässä nameja ja minä välillä jarruttelin takana. Neiti painoi meneen häntä alhaalla aivan liikkumatta ja loppujälki alkoi sujua todella hyvin. Tosin Iita alkoi hieman väsyä ja Taina kävi hakemassa namipurkin lopusta ja annettiin se aikaisemmin juuri sillä hetkellä kun meni hyvin. Taina kehui kuinka hyvin nenä kävi koko ajan ja ihmetteli myös tuota ettei painostunut ollenkaan. Iita sai muutenkin kehuja nättiydestään ja varsinkin korvistaan. Ei kuulemma tarvi tuomarin mittailla korvien pituutta!

Sitten Nessan jälkeen. Otin Nessan ennen jälkeä tohon sivulle jolloin Taina sanoi että anna lähteä omia aikojaan, tuolla kuulemma juuri nostatan sen kierroksia. No, ja sitten Nessa lähti ja vauhdilla. Taina sanoi että älä jarruta niin paljon, koirahan tekee työtä koko ajan ja tuo on Nessan vauhti, miksi sitä hidastaa. No sitten mennään Nessan tahtiin niin kauan kun nenu on maassa. Keppejä ei ollut kuin loppukeppi. Yhdessä mutkassa sitten Nessa nosti sitten päätään ja ajoi yli. Siinä sitten seistiin ja Nessa ei mukamas löytänyt millään jälkeä, haki apuja multa mutta minä seisoin passiivisena ja annoin tytön itse etsiä. Nessa tuli sivulleni ja kontaktiin mutta minä katsoin vaan muualle. Jonkun tovin kun siinä seisoimme, Nessa alkoi jälleen hakea jälkeä ja löysikin sen. Nyt alkoi tehdä paljon paremmin töitä, vauhtikin putosi ja kun loppukeppi tuli, Nessa ilmaisi sen maahanmenolla.

Syömään menimme välillä ravintolaan jonne Taina oli etukäteen varannut ruoan. Ruoan jälkeen sitten samaan paikkaan koska siellä oli myös hyvää hakumetsää. Minä tein Iitalle jäljen hieman pidempään apilaan, Taina sanoi että se auttaa koska siihen jää mukava tunneli. Hetimiten sitten kohta ajettiin se jälki ja niin meni upeasti, nenä kävi koko ajan. Ainoa miinus oli että mulla oli ehkä pikkuisen liian pienet namit siellä niin jokunen nami aina putosi alas ja sitä sitten Iita kaiveskeli. Mutta upeasti veti loppuun asti. Olin tehnyt jäljestä lyhyemmän kuin edellisen ja niinkun aina kun hyvin menee, jälki tuntui loppuvan kesken mutta siitä tiesi että onnistuminen oli hyvä!

Nessa pääsikin sitten hakumetsään. En ole käynytkään aikoihin Piffiläisten jokaviikkoisissa reeneissä ja vitsit, heillähän oli radiopuhelimet ja kokoontaitettavat umpipiilot sun muut. Ja miten oli hoffit edenneet siitä kun viimeksi olen nähnyt. Hienosti hoidettiin tyhjät pistot, tuotiin rullat ja vietiin näytölle, tehtiin yliheittoja jne. Turhaa ei Elina näköjään kehunut reeniseuraa saatuaan hoffien pk-mestiksissä HK1-tuloksen ihka ensimmäisistä pk-kisoistaan ;).

Nessalla 3 maalimiestä, eka äänellä, toka valmis ja kolmannen varmistin ja otin haamun. Eipä olisi tarvinnut, niinhän tyttö haki valmiinkin tosta vaan.

Illasta istuimme vielä kodalla makkaranpaistossa ja Taina paisteli muurinpohjalättyjä - nam! Saunaankin olisi päässyt mutta tiesin että jos siellä käyn, en jaksa pysyä hereillä kotimatkaa. Kotona oltiin 21.30 aikoihin kun aamulla lähdettiin siis 7.15. Saunassa kun vielä kävin niin aika loppu olin upeasta päivästä. Yritin katsella Wallanderia mutta jakso ei ollut kiinnostava ja olin tosin väsynyt. Huomasin siinä että Iitahan pääsee sitten jo hyppään sohvalle ....

Loppuun vielä linkki Nessan ja Iitan "painista", tällä kertaa eivät jaksaneet juosta ympäri taloa vaan tyytyivät sohvapainiin.

https://www.facebook.com/video.php?v=10153373101824057&l=6859128716390450720