Olin laittanut tavoitteekseni kävellä viikonloppuna määrätyn lenkin, pituutta sillä sport trackerin mukaan 2.8 km ja sen pääsin eilen kävelemään! Hyvä mieli. Ontumallahan se kävely vielä sujuu mutta parempaan suuntaan ollaan menossa. Torstaina menin töihin ja kun pääsin töihin, niin polvi oli jo tuhannen turvoksissa .... Kipulääkkeillä päivä meni ja muutaman ylityötunninkin tein. Kotiin kun puoli kasin jälkeen pääsin niin olo oli aika tuskainen. Yötä myöten tarvi sitten ottaa pari panacodia, kipu oli niin julmettu ettei tosikaan. Perjantaina tein etäpäivän ja oli pakko jättää Piffien hallireenit väliin. Ei oikein tuo autolla ajo ole mukavaa, tarvisi olla automaattivaihteinen auto.

Eilen tosiaan otin kaikki koirat mukaan iltapäivällä ja oli kyllä ihana kävellä pitkästä aikaa. Alku oli kyllä semmoista sirkus on saapunut kaupunkiin -meininkiä, varsinkin Iita oli ihan täpinöissään kun pääsi isompien kanssa lenkille. Olen vienyt sitä siis yksin viime aikoina. Pikkusen sydämentykytyksiäkin tuli kun tulin metsästä kotikadulle, kadun päässä olevan talon pihassa oli 3-4 isohkoa sekarotuista koiraa jotka aloittivat sen päiväsen räkytyksen. Anni provosoitui ensimmäisenä ja sitten Iita. Nessa oli onneksi kunnolla. Tuli vaan mieleen että mitähän tapahtuisi jos nuo koirat pääsisivät remmeistään irti -huh huh.

Olen tässä katsellut hoffeille näytelmiä, ekaks ajattelin et vien Iitan ja Nessan Kankaanpäähän mutta vien sinne todennäköisesti vain Iitan ja vien Nessan sitten Ruoveelle. toivottavasti polvi on juoksukunnossa silloin!

Olen miettinyt myös taas sen hierojan käyntiä täällä meillä. Johan siitä on vuosi kun kävi, silloinhan koirilla ei ollut mitään. Annilla niskassa pientä jännitystä ja sehän johtuikin siitä sitten kun olivat Nessan kanssa ottaneet yhteen ja Nessa kävi niskaan kiinni. Nessalla oli selässä pikkusen kireyttä mutta lähti kerrasta pois.