Aivan upea aurinkoinen päivä ja pikkupakkanen. Lähdin koirien kanssa autolla jälleen Veisun metsiin. Ja kun oli niin upea päivä, niin kiertelin metsikössä oikein kunnolla! Kesken lenkin kuulin aivan yllättäen risun napsahtavan poikki jossakin lähellä, en siihen juurikaan kiinnittänyt huomioita ja kun jokusen matkan kuljettiin, niin Nuppu pysähtyi kuin seinään. En saanut sitä liikkeelle vaan tuijotti tiukasti pieneen kuusiryteikköön. Sanoin ettei siellä mitään ole ja mennään mutta ei mitään vaikutusta. Sitten siellä napsahti risu uudelleen poikki ja aloin itsekin tiirailla että mikä ihme siellä on. Anni alkoi räykyttää sinne ja sitten näin että siellä seisoi mies. Ekana tuli mieleen että mahtaako olla joku itsensäpaljastaja ja pääsen sille kuittaileen :) mutta sitten huomasin että sillä oli pokasaha mukana - kuusivaras! Jo on aikoihin eletty. On sitä varastettua kuusta sitten tosi kiva jouluna katsella ....Sain onneksi koirat sitä mukaan enkä sanonut miehelle mitään vaikka mieli teki. Vastaan tuli aika paljon koiria, Nuppu käyttäytyi niin mallikelpoisesti että olin pakahtua ylpeydestä. Hieman kyllä jänskätti kun vastaan tuli irrallaan oleva koira, kulki n. 50 metriä edellä omistajastaan. Onneksi pääsin koirien kanssa pikkutielle hieman kauemmaksi mutta kun koira meitä katseli, olin aivan varma että tulee luokse. Onneksi ei tullut. En kyllä ymmärrä miksi ihmiset pitää koiriaan irti yleisillä teillä ja antaa koiran kulkea vielä noin kaukana itsestään. Mitä olisi tapahtunut jos meillä ei olisi ollut mahdollista mennä jonnekin muualle, ei uskalla edes ajatella.

Pitkän lenkin jälkeen oli pakko ottaa pikku päikkärit, ne venyivät 2 tunnin mittaisiksi :( ja koirat nukkui jaloissa koko ajan. Illalla oli niin upea valaiseva kuutamo että oli vielä pakko käydä pikkulenkillä. Uskaltauduin oikein metsään kun oli niin valoisaa kuun takia ja kävelytie oli valkoinen huurasta. Huomenna on kiireen täyteinen päivä - miten niin jätän kaikki viime tippaan .... Mutta lenkille kerkiää aina, se on itsellekin sellaista terapiaa ;)