Viikko sitten Anni ja Nessa kävivät Nokialla uimassa. Stabit järjestivät uintiin tutustumisen tällekin alueelle ja me mahduttiin mukaan. Ei noi kyllä kauheen mielellään menneet altaaseen, Anni ehkä enemmänkin oli haluja mutta Nessa ei vaikka niin tykkää uida järvessä. Melko pieni allas oli kyllä ja Annin kasvattaja sanoi että hän on monessa käynyt ja paras paikka on Hyvinkäällä. Mutta uimalan palvelu oli vertaansa vailla - uittaja oli kyllä todella mukava ja "ammattitaitoinen". Hän kertoi mulle että oli edellisiltana käynyt oikein katsomassa minkälainen on stabyhoun kun ei niitä ole ennen käynytkään ;)

Muuten elo sujuu normaalia rataansa.

Eilen lähdin sitten Annin kanssa Jyväskylän näyttelyihin. Odotukset ei kauhean korkealla olleet kun karvakin vähän kiharsi tuosta pepun päältä ja kilon verran ylimääräistä tullut kaikista niistä varastetuista leivistä ;). Mukava oli tavata siellä hetimiten Kirsi, Jone ja Deli sekä Marja ja Ciira. Stabien tuomarina oli italialainen vanha herrasmies joka pyöritti kehää kyllä ihailtavasti, samoin kehäsihteerit. Kehä oli aikataulussaan just eikä melkein. Stabeja oli ilmoitettu 8, ja paikalle saapui 7 koska tuo yksi jäi ikävästi auton alle linnustusreissullansa. Narttuja oli 2 muuta Annin lisäksi, yksi junnuissa ja toinen avossa. Anni otti lunkisti odotusajan ja mikä siinä oli istuskellessa kun juttusille saapui nainen joka on ihaillut stabeja valtavasti ja nyt kuvaili Annia. Stabin pentu hänellä suunnitelmissa. No, tuomari ei ollut mikään eriautomaatti joten alkoi pikkuisen jänskättää. Junnunarttu sai erin ja sa:n, avoimen narttu eh:n. Ja sitten Annin kanssa kehään. Juoksun jälkeen hän kysyi minulta minkä ikäinen koira on ja kun vastasin että 8 vuotta, niin hän kysyi että todellako 8 vuotta? Tokaisi että erinomaisessa kunnossa oleva narttu. Sitten vielä juoksimme kerran ja hän tuli tarkistamaan hampaat ja pikkuisen roplasi ja vielä siinäkin sanoi että erinomaisessa kunnossa. No, eipä siinä mitään, Anni sai erin, sa:n ja oli rop-veteraani. Tuomari onnitteli kädestä pitäen erinomaisesta koirasta. Sitten parhaat nartut, kaikki 2 kpl. kehään ja tuomari sijoitti meidän ykkösiksi. Ja jälleen tuomari kätteli ja onnitteli. Olin niin häkeltynyt että kun tuomari lätkäsi käteeni sertiruusukkeen sanoen This is for you madam, en tajunnut edes sanoa ettei me voida ottaa sertejä vastaan..... Kun kehäsihteeri alkoi kovaan ääneen luetella kuka sai sertin, sain vasta siinä sanottua että ei me oteta tätä vastaan. No, sitten mentiin roppikehään jossa Annikki oli vsp, ja jälleen tuomari tuli kättelemään ja onnittelemaan. Kun odottelimme arvostelua, tuomari vielä kerran kätteli ja onnitteli! Tulipas hyvä mieli. Olin niin pökertynyt että unohdin kysyä rop-veteraanikehästä ja lähdin ajelemaan kotiin. No, ei me siellä olis kuitenkaan pärjätty.