Maanantaina Minna tuli jälleen koirien kanssa tätä kautta Pieksämäeltä. Mutta astutus ei enää onnistunut, Nessan takapää oli sitä mieltä että tule luokseni mutta etupää ei oikein Repeä enää suvainnut. Lisäksi Nessa kuolasi aika voimakkaasti ja söi ruohoa, joten sen oli varmaan jotenkin huono olo.

Tuossa viikonlopun astutushuumassa unohtui sekin asia että pikku-Anni täytti 7-vuotta! Ei kyllä uskoisi että neitonen on jo kohta ikäneiti, niin on pentumainen ja hyvässä kunnossa. Ja kovin leikkisä.

Sain Nessan kasvattajalta lainaksi kasvattaja-lehden sen vuoksi että siinä oli tosi hyvä artikkeli pennun hermorakenteen ja luonteen kehittämisestä kasvattajan luona. Kirjoittajana on Juha Kares jolla on blogissaankin todella hyviä juttuja. Erityisesti pisti silmään lause: "Vahvahermoinen koira on helppo. Yksinkertaistetusti voi sanoa, että mitä enemmän koiran eteen joutuu tekemään töitä tavallisiin tilanteisiin totuttamisessa ja harrastamisessa, sen heikompi luonne on". Tässä kiteytyy nyt se että olen todella usein miettinyt sitä että Nessa on kovin helppo koira, se on hyvin nöyrä ja oppivainen ja sen kouluttaminen on helppoa. Eikä se kyseenalaista käskyjäni millään lailla. Ei tarvitse muutella koulutustapoja miettien millähän tämä ongelma ratkaistaisiin. Ei vingu tai hauku koulutuskentällä vaan tekee töitä. Nessa on juuri sellainen hoffi kun haluan hoffin olevankin. Toki kun Nessan kotiin aikoinani hain, mietin kuinka sen kanssa pärjään kun tuntui että luonnetta on kun pienessä kylässä mutta apunani oli Nupun myötä opitut oikeat keinot kasvattaa ja täytyy todeta että onnistunut olen kyllä täydellisesti.

Itsekin sain jo hieman valaistusta huonoon liikkumiseeni, polveni alkavat olla ortopedian tarpeessa. Toki  ongelma on hankalassa paikassa ja säärtäkin kuulemma sitten joudutaan operoimaan mutta olen iloinen jo siitä että syy löytyi!