Kylläpä aika on mennyt todella nopeasti. Vuosi sitten oli elämäni surkein päivä Nupun poismenon johdosta ja myös ihanin päivä Nessukan syntyessä. Voi että mä sitten rakastan tuota omaa pientä kenguruani - vilkas ihana koira joka osaa olla hyvin nöyrä ja tottelevainen. Olen saanut luotua Nessaan juuri sellaisen suhteen kun olen halunnut ja siitä olen onnellinen.

Muuten aika on mennyt pakkasia pidellessä ja pötkötellessä. Treenattu ei olla siis ollenkaan vaan päivät ovat kuluneet normielossa lenkkeineen. Mutta odotellaan kunhan tämä talvenselkä tästä taittuu niin silloin alkaa tehotreenit molempien koirien osalta.