Viime viikonloppu vierähti sitten Kärkölässä H-H -leirillä. Perjantaina koirat ja kamat autoon ja kohti majapaikkaa. Olikin tosi mukava paikka, iso tottiskenttä joka on varmaan alunperin ollut parkkipaikka mutta nyt mukavasti hiekka/nurmipohjainen. Huoneet oli tosi tilavat ja joka huoneessa oli jopa käsienpesuallas. Ja mikä parasta, koirat sai viedä huoneisiin. Huoneiden äänieriste oli erinomainen. Mukava tilat, ruokailutila, oleskelutila, saunat, pesuhuoneet kaikki olivat isoja. 

Suurin osa saapui paikalle perjantaina, jokunen lauantaina. Lauantaina olikin sitten ohjelmaa, Susanna Korri tuli kouluttamaan niin että aamupäivän koulutti tottista ja iltapäivän peltojälkeä. Ja mitä teki Nessa, tyttö näytti mitä osaa koska mä halusin tuohon kontaktiin kestoa ja voi vitsi, Nessa piti niin upean kontaktin ja oli niin iloinen että kehuja sain sekä Susannalta että katsojilta - oli kuulemma upeata katsottavaa! Hyvä mieli yes!

Iitan kanssa harjoiteltiin kontaktia ja siihen sain hyvät ohjeet. Iitalla alkaa olla 1-vuotiskänkkäränkkä eli kaikki kiinnostaa enempi kuin minä.

Ruokailun jälkeen mentiin pellolle. Tein Nessalle laatikonmuotoisen jäljen, pituutta oli ihan mukavasti. Nameja oli siellä täällä eli välillä joka askeleella ja välillä mentiin pitkäkin matka ilman. Jälki vanheni noin tunnin ja eikun ajamaan. Ja Nessa! Vauhti oli vähentynyt ja tytön nenä ei kertaakaan noussut pellolta! Siis what - viimeksi kun tein metsään jäljen niin meinasin todeta että tää oli tässä nyt .... Ekan kepin yli käveli, en sitä itsekään huomannu. Eka kulma oli hyvin pyöreä ja toinen kulma ihan piikki, ei mitään ongelmaa. Tokan kepin löysi ja ilmaisi hyvin, loppu kepin yli meinasi kävellä ja otimme sen muutaman kerran uusiksi eli heitin kepin kauemmas Nessasta niin että Nessa näki sen ja sanoin että Keppi. Lopulta meni maahan kepilläkin. Susanna kysyi että olenko koskaan ajatellut ruveta tosissaan reenaan peltojälkeä koska koiralla on siihen tosi hyvät mahikset, töitä teki koko ajan, nenä kävi ja pysyi maassa! Kepeillä kuulemma kehuin liian rauhallisesti mutta sanoin että Nessalla on se vauhti ollut niin hirveä että olen pyrkinyt rauhoittamaan koiraa ennen uudelleen jäljelle lähtöä.

Iitalle en jälkeä tehnyt ihan sen takia kun jälkikoiria oli kuitenkin paljon ja pelto oli aika pieni. Mutta hyvin siihen sitten mahduttiin. Paro, Nessan poika, on kuulemma lahjakas jäljestäjä!

Tässä muutama kuva Paro-pojasta - komea on ja niin ihanaluonteinen.

Lauantai-iltana Janhusen Tiina kävi vetämässä Annille verijäljen. Se ajettiin sitten sunnuntaina aamupäivällä. Anni on kyllä niin super, yhdessä kohtaa oli pyörimistä ja Tiina totesikin että siinä on nyt joku pyörinyt. Olis kuulemma ollut ykköstuloksen arvoinen jälki, ajaa hyvin ja tekee työtä hyvin sekä merkkaa makaukset hyvin. Hieno tyttö!

Sunnuntai-aamupäivällä oli sitten semmoinen namirata koirille tehty, jokainen on varmaan nähnyt sen pätkän jossa se kultainen noutaja yrittää kävellä ruokalautasten ohitse. No, Nessa juoksi mun luo vauhdilla mutta ennen kuin sai sen kiinni, palasi oikealla olevan viimeisen ruokalautasen luokse ja tyhjensi sen ;). Iita tuli luokse vauhdilla eikä edes katsonut lautasia. Ja sitten Anni. .... Pidin sitä ja Veikko käveli radan loppuun, Anni täpinöissään vinkui Veikon perään ja kun päästin irti, niin tyttö suuntasi välittömästi ruokalautasille! Kävi jopa hotkasemassa lautasellisen kanaa jotka oli valmiiksi pilkottuna odottamaan lautasten täyttämistä .... Iita pääsi toiselle kierrokselle jolle oli lautasten väliä pienennetty. Hienosti tyttö juoksi luokse mutta kävi tsekkaamaassa viimeisen vasemmalla olevan lautasen jossa oli semmoinen röhkivä possu mutta tuli luo kun kutsuin. 

Oli kyllä hieno leiri ja todella mukavaa porukkaa. Lauantai-illan ohjelma oli niin hauskaa että naurettua tuli! Nyt sitten varrotaan uudelleen vuosi että päästään taas mukaan. Ja tuo Susanna Korri, oli kyllä mahtava kouluttaja - niin innostunut ja paneutui jokaiseen koirakkoon vaikka tasoa oli joka lähtöön. Tykkäsin vallan kovasti, suosittelen kyllä kovasti häntä.