Nessan kanssa päästiin Tavesin jälkitreeniporukkaan. Eka kerralla oli kovin hoffivoittoinen väki, meidän lisäksi paikalla oli 3 hoffia, 1 rhodesiankoira ja 1 holskunpentu. Vetäjänä toimii Kosonen Kaisa joka on rhonttiporukoista minulle tuttu. Ja hyvä kouluttaja olikin, tuli paljon tietoa kun itsellä ei jäljestä ole juuri mitään tietoa. Nessalle tein pellolle ekaksi 15 askeleen jäljen joka sai vanhentua reilun puoli tuntia. Ja se oli sitten aivan liian lyhyt jälki. Nessa veti kiireellä ja mun piti sitä himmata ihan reippaasti. Alkuun en tajunnut että piti oikein tosissaan himmata. Seuraavan jäljen tein 15 metrin pituisen joka sai vanheta jälleen. Nyt oli hyvän pituinen jälki mutta Nessalla vauhtia piisasi niin että jokunen nami jäi matkalle. Jos me tolla peltojäljellä sitten aloittaisimme.

Annin kanssa kävin pitkästä aikaa PKY:n treeneissä Kangasalla. Ja voi ei, Anni oli aivan laama (valeraskaus) ja mua alkoi tosissaan hatuttaa se BH-koe. Siis treeni meni aivan pieleen, paikallamakuussa lähti heti kun käännyin häntä kohti. Voi rähmä että veti mielen matalaksi. Lopetin treenin kun sain yhden hyvän suorituksen.

Sunnuntaina oli Piffien kevätpäivät, oli jälleen kiva porukka koolla koiramaisissa merkeissä. Tosi mukava ja hauska päivä.

Eilen oltiin jälleen Kangasalla ja Anni oli aluksi aika laama. Mutta kun tarpeeksi hetsasin motskulla ja kehuin kovasti, johan tyttö piristyi. Eka seuraaminen siis penkin alle (haisteli maata) mutta hetsauksen jälkeen aivan mallikelpoinen suoritus. Sen jälkeen laitettiin koirat ympyrään ja jätettiin ne siihen paikallamakuuseen niin että ohjaajat kävelivät ympyrän keskelle. Aika mielenkiintoinen juttu. Olin aivan satavarma että nyt lähtee luokse mutta ei. Kouluttaja otti vielä lisähäiriötä kävellen koirien takana. Sanoi minulle että kyllä on tarkkaavainen koira kun Annihan on aina ihan jännityksestä piukeena paikallamakuussa. Hienosti pysyi ja istui vasta käskystä. Sen jälkeen otettiin kaukokäskyistä pelkkää istumista. Annilla onnistui tosi hyvin, tosin matka ei ollut pitkä. Otin Annilla sitten vielä seuraamista (ei käskyn alla) ja jättöliikkeitä. Maahanmeno tuntui olevan alkuun vaikea, tarjosi istumista mutta pikkuhiljaa alkoi kuunnella käskyjä ja lopulta onnistui tosi hyvin. Jokusen hypynkin otin kun niitä on harjoiteltu luvattoman vähän. Ekalla kertaa ei malttanut hypyn jälkeen pysyä paikallaan vaan tepsutti hieman vinoon minua kohti. Palkkasin muutaman kerran esteen yli ja sitten se paikallapysyminen suijuikin hyvin. Tätä on siis otettu aivan liian vähän. Lopuksi tein vielä BH-paikallamakuun kun toiset koirat treenasivat omiaan. Alkuun kävelin vaan 30 askelta, palasin heti takaisin palkkaamaan. Seuraavaksi laskin 20:n ennenkuin palasin ja pidensin aikaa niin että lopulta laskin jo 120. Ja neiti pysyi paikallaan ja istui vasta käskystä. Siitä sitten superpalkka ja treenin lopetus. Mieli oli kummasti parempi.

Eilen pesin Nessan sitten pitkästä aikaa. Neiti on aina tulossa pesuhuoneeseen kovasti mutta nyt kun pyysin, ei tullut sitten millään. Vähän juksasin sitä että sain sen sinne. Sitten hän oli vakaasti sitä mieltä että tännehän en jää ja yritti hyppiä kahvaan. Nostin hänet reippaasti paikalle ja aloitin kehumisen ja kastelun. Koko pesun ajan siis kehuin häntä maasta taivaaseen ja Nessa seisoi liikkumatta pesun ajan.

Nessalla otin eilen iltalenkillä myös näyttelyseisomista Jennin opeilla. Hienosti sain hänet pysäytettyä liikkeestä ja palkkasin ihan heti, lopussa taisin laskea 2:n. Lisää  aikaa vaan. Hesan näyttelyt lähenee kovasti eli ovat 19.06. Piffien kevätpäiville Jenni piti näytelmäkoulutusta ja Nessan juoksemisesta toisen perässä ei kyllä tullut yhtään mitään, hirvee kiire vaan toisen perään.... Yksi asia minkä olen unohtanut, on se että vieraat ihmiset katsoisivat Nepan hampaat. Itse ne saan kyllä katsottua kun sanon "hampaat" mutta tarttee nyt koittaa muistaa muidenkin katsoa niitä.

Naapurintädin hoffikasvattaja-sisko Saksasta on tullut kyläilemään ja hän halusi nähdä Nessan. No, kun 4 vanhempaa ihmistä tuosta puskan takaa pöllähti Nessan eteen, niin Nessa aloitti valtavan haukunnan (tosi kumea ääni). Päästin remmistä irti ja lopulta siskon mies tuli reippaasti Nessaa kohti antaen jotakin sille suuhun. Nessahan hokasi sitten että jummi, nämähän on kivoja ihmisiä ja hännän heilutus ja naaman pesut alkoi. Saksalainen pariskunta kovasti puhuivat jotakin, ymmärsin ainoastaan saksan sanan "Kaunis". Lopulta rouva kysyi Nessan kennelnimeä ja toisti sen vielä minulle että varmasti kuuli oikein.