Niin se sitten lomaviikko vierähti - ihan lomaillessa :) Kyllä tekikin hyvää, nukkua aamusella niin pitkään kun nukuttaa ja jos päivällä nukutti, niin siitä vaan pienet päikkärit peliin. Koiratkin ovat olleet erittäin tyytyväisiä kun äippä on kotona. Kuinka mahtavat taas lumpsahtaa normaaliin arkeen. Onneksi voin käydä niitä ruokkiksella katsomassa ;)

Maanantai-iltana Annin treeneissä otin mukaani Nupun koska Annilla oli vielä pää vähän höperönä lonkkakuvien nukutuksen vuoksi. Otettiin ohituksia ja Nuppu toimi tosi hyvin vaikka oli aivan vieras kenttä ja aivan vieraat koirat. Ohiteltiin myös niin että koirat istui rivissä vieressä. Siinä Nupulla oli koko ajan namibaari auki koska muut koirakot olivat nuoria koiria enkä halunnut että olisi tapahtunut mitäännegatiivista= rähinää siis Nupulta. Lopulta otin luoksepäästävyyttä eli Päivi tuli meidän luoksemme tervehtiin. No, Nuppuhan lähti heti alussa Päivin luokse, tuttu kun oli mutta Päivi lähti heti pois ja loput testaukset Nuppu pysyikin hyvin istumassa vierellä.

Keskiviikkona oli sitten Annin vuoro treenata Jessican ohjauksessa. Otettiin jälleen luoksetuloja, Anni tulee nätisti oikeaan paikkaan tuohon eteen. Myös hieman suoristeltiin tuota seurausasentoa kun Annilla tuppaa olla se vähän vino. Oikeastaan kontaktin takia koska minä olen näin pitkä ja Anni on noin pieni. Myös sivullesuoraan istumisia harjoiteltiin. Anni on kyllä taitavan nopeaoppinen neiti.

Siinä ne tämän viikon treenit sitten olivatkin. Lenkillä ollaan käyty ahkerasti monta kertaa päivässä eli aina kun mulla on ollut tylsää niin koirat matkaan. Annilla on aikamoinen pelko noita työkoneita kohtaan. Satuttiinkin sitten yhdellä lenkillä menemään läheltä kaivuria ja oli niin fiksu kaivurikuski että ei liikuttanut kauhaa kun ohitettiin :).

Tänään aamulenkillä (n. klo 12.00!) nähtiinkin sitten tuossa ihan lähikulmilla kettu. Sieltä se tulla viipotti kuntopolulta ja juoksi meille kotio päin. Anni oli sitten taas niin tohkeissaan, korvaläpät täysin kiinni ja mahtava huuto perään. Nuppu onneksi uskoo kun kieltää mutta tuo natiainen ei usko mitään. Niin on kova riistavietti neidillä. Onneksi kettu poikkesi sitten tuohon metsään juuri ennen meidän pihaa. Kyllä oli neideillä haistelemista sen jäljissä.

Iltapäivällä lähdin koirien kanssa Suodenniemelle kun ei kerran satanut edes. Siellä sitten lämmitettiin tupaa ja nautittiin ihanasta rauhasta. Onneksi ei siellä nähty metsäneläviä. Koirat päästi taas meneen sydämensä kyllyydestä pitkin pihoja. Kuviakin tuli näpsittyä ja lisäilen galleriaan kun kerkiän ja jaksan ja viitsin.