Nyt Nessan massun muksahtelut ja tömpsyt tuntuu selvästi. Voi että montakohan sieltä tulee. Naurettiin tänään töissäkin et mitä jos ihmisillä ois sama juttu et 2 täällä ultrassa näkyy joten voi niitä 4 syntyä ;)

Nessa huohottaa aika lailla, olo alkaa olla varmaan aika raskas. Lähtee lenkille kyllä mielellään mutta rauhallista kävelyä mennään. Pari viikkoa pitäis vielä taapertaa.

Eilen lenkille lähtiessä tässä kadun varren talon pihassa oli muutama ihminen. Törmäsin heihin jo pari viikkoa sitten, heillä oli nimittäin 16 viikkoinen hoffinpentu! Uskihoff*s-kennelistä merkkariuros. No, ihmiset olivat tuossa tienvieressä ja mies sieltä heti huuteli että morjesta. Ja Nessan oli pakko mennä tervehtiin, on se kyllä jännä kun se ottaa ihmiset niin avosylin vastaan, ei mitään epäröintiä tai pidättyneisyyttä. No, eipä tietenkään, eihän se osaa edes yhdistää että ihminen voisi olla paha kun ei koskaan kukaan sille ole ollut paha vaan kaikki aina silittelevät ja paijaavat. Ja sittenhän Nessa huomasi et tällä miehellä oli namupalapussi vyötäröllä, sinne meinasi namut mennä parempiin suihin ;)

Nessa on kyllä melkoinen terapiakoira, sopisi todella hyvin kaverikoiraksi vaikka vanhainkotiin! En nyt muista olenko kirjoittanut kun kerran lenkillä törmäsin 80-vuotiaaseen papparaiseen joka oli selkeästi juttukaverin puutteessa. Yli puolituntia juttelin hänen kanssaan ja Nessa nojasi koko ajan hänen jalkoihinsa ja pappa sen kun rapsutteli. Lopulta pappa tokaisi et hän taitaa viedä tämän koiran kotiin kaverikseen ;)

Tässä vielä muutama kuva tosta lähimetsästä, oli mukava kävellä lupiinien reunustamaa polkua. Tämä polku on talvella moottorikelkkareitti. Alakuvassa on hirvenmakaus, niitä oli kaksi ihan vierekkäin ja matkaa Keuruu-Orivesi -tielle vain alle 100 metriä. Tiedän kyllä et tuo alue on hirvialuetta ja vaikka siinä on satasen rajoitus, ajan siinä varsinkin aamuisin vähän hiljempaa kun siinä on niitä hirvikolareita sattunut.