Perjantain agenda oli jälki. Polvi tuntui melko mukavalta ja päätin ottaa riskin, nappasin koirat autoon ja kohti jälkimetsää. 

13240724_10154821457484057_5162790249677

Paikan päällä huomasin että polvituki jäi kotiin :(. Vedin eka Annille verijäljen, sen jälkeen Nessalle ja lopuksi Iitalle. Nessan jälki vanheni noin puolisen tuntia, neiti oli ihan täpinöissään viedessäni sitä jäljen alkuun. Ja sitten unohdin laittaa liinan jälkivaljaisiin mahan alta tulemaan. Nessan jäljellä oli siellä täällä nameja, jäljellä oli vain yksi keppi ja loppukeppi. Nessa jäljesti tosi hyvin, vauhtia tuntui olevan kyllä mutta pysyi jäljellä hyvin ja plokkasi todennäköisesti kaikki namit jäljeltä. Kepin tullessa vastaan, painui maahan ja nosti keppiä! Hieno juttu. Meillähän on ollut ongelmana tuon kepin yli kävely mutta pitkä tauko on näköjään tehnyt hyvää! Loppukepillä myös meni heti maahan, nostaen keppiä. Hieno Nessa! Sitten Iita jäljelle. Iitalle sai alkujäljen näyttää, uskomaton jäljestäjä tuo Iita. Hän tarkasti jokaisen jalan jäljen (näkyivät sammaleissa) ja poimi namit, nameja oli joka 3:lla askeleella. Olipas hienoa menoa kun ei tarvinnut koko ajan jarrutella! Lopuksi ajoin Annin jäljen, olin ajatellut sen ajaa vasta lauantaina mutta lupasin lainata autoa jälkikasvulle. Joten ajoin sen nyt. Annilla ei ole ihan hirveästi ajettu tuoretta jälkeä ja kyllä huomasi tuoreen jäljen vaikeudet. Anni meni ajoittain puolisen metriä sivussa. Jäljellä oli 3 kulmaa ja 2 katkoa (sieni nostetaan maasta n. 1.5 metrin matkalta) ja neiti selvitti hienosti. Olin laittanut puihin merkiksi vessapaperin palasia oksiin, eipähän haittaa jos joku jää. Yhdessä vaiheessa huomasin että papereita oli lennellyt pois ja olivat maassa aivan ihmekohdissa ja oli pakko luottaa koiraan. Löytyihän se loppukaato sieltä. Loppujen lopuksi hyvä mieli, kaikilla jälki tuntui loppuvan kesken joten hyvin meni.

Lauantaina laiskotti ihan hirveästi, kävin kahdesti koirien kanssa lenkillä ja nukuin yli 3 tunnin päikkärit. Univelkaa on paljon öistä kun tuo polvi vaivaa.

Sunnuntaina lähdin klo 7 aamulla ajelemaan Annin kanssa kohti Kotojärvi-Golfia jossa pidettiin Suomen Stabyhounkerho ry:n 10-vuotisjuhlat. Puin melkoisesti päälleni kun täällä oli kylmä ja vettä tuli oikein kunnolla. Mitä vielä, Pornaisissa paistoi aurinko koko päivän joten sää suosi ja mun tuli kuuma...

Ohjelmassa oli näyttelykoulutusta

13240556_10154826032854057_4499695781832

Rallytokoon tutustumista

13173692_10154826032774057_7006406734381

Vesinoutoon tutustumista

13226911_10154826033024057_3400575461027

Päivä oli kyllä mukava ja hyvin onnistunut. Meitä oli melkein 40 ihmistä karkeloissa! Annin kanssa kokeilimme rallytokoa, radalle oli tehty alokasluokasta ylempään luokkaan asti kyltit. Kouluttaja, nimeä en muista mutta on ollut rallytokon sm:ssä koiransa kanssa, kysyi multa radan suorituksen jälkeen että harrastanko rallytokoa kun meni niin hyvin ;) Ja Anni yllätti vesinoudossa, heitin linnun mutta ei heti sitä hakenut vaan odotti että se tuli lähemmäs ja sitten lähti sen luo, haisteli sitä tovin ja toi sen rantaan! Niin se neiti vaan yllätti.

Kotona olin vasta klo 18.00 jälkeen ja mulla oli sellainen tunne että pakko käydä katsomassa sähköposti ja siellä olikin miellyttävä ylläri - kutsu Tamskin mejäkokeeseen tänne Mänttään! Voi vitsit että mua alkoi jännittää. Annin suoritus ei jännitä mutta kaikki muu. Ensinnäkin pari tekee aina jäljet, ekana menevä ilmeisesti seuraa jälkikarttaa ja katsoo suunnan kompassista, perässä tuleva merkkaa. Sen jälkeen mennään uudelleen sama jälki, ekana tuleva ottaa merkit pois ja piilomerkkaa ja perässä tuleva vetää verisientä. Sen jälkeen sama mennään seuraavana päivänä, toinen parista opastaa tuomaria eli kertoo missä on kulma ja onko koira jäljellä. Lopuksi jälki käydään purkamassa. Ja sitten ajetaan se oman koiran jälki. Ja kun avoluokan jälki on 900 metriä ja 5 kertaan tuon kävelee niin on siinä tuomarillakin käveltävää ;) Eniten siis jännittää tuo maaston lukeminen, on tarkasti merkattava jälkikarttaan luonnonmerkit ja seuraavan jännitys on tuomarin opastaminen. Onneksi noita piilomerkkejä laitetaan niin paljon että kun katsoo taakseen, näkee aina merkit. Piilomerkit tulevat siis puun toiselle puolen niin ettei niitä näe jälkeä kulkiessa.

Tässä hyvä linkki ensi kertaa mejäkokeessa http://meja-fi-bin.directo.fi/@Bin/6728517d24a6ab2d56642d33eff5c1d5/1463414450/application/pdf/174677/MEJ%C3%84_ensi_kertaa_kokeessa_v1.pdf

Viikonloppuna olen siis paljon viisaampi.

Ja tänään tuli myös kutsu seuraavan viikonlopun mejäkokeeseen! Aikamoinen säkä että molempiin pääsin mihin hakemuksen laitoin. Toivotaan että näiden kokeiden jälkeen päästään jo voittajaluokkaan!

Loppuun vielä sekalaisia kuvia Kotojärveltä

13254071_1302775769737271_1760717271123913174102_10154826035474057_150875337244513177976_10154826037594057_750260500351313173799_10154826036379057_668986149853413173932_10154826034809057_877337238888913232973_10154826038904057_240760963533313173935_10154826039949057_1617141041650