Eilen oli jännä päivä ja ihan turhaan jännitin. Aamuseitsemältä olin Jämsän sairaalassa, klo 8.10 pääsin leikkaussaliin ja siellä kesti puoli tuntia että saivat kaikki pelit ja vehkeet ja puudutuksen. Klo 8.40 tuli kirurgi paikalle ja lopetti työnsä klo 8.55 ja kotiin pääsin lähtemään 12.30. Ihana porukka siellä leikkaussalissa sekä muuallakin ja kirurgikin oli mahtava. Oli muuten sama joka silloin joulun alla totesi tuon nivelkierukan repeämisen. Ja kyllä, niinhän siellä oli sitten ulommaisessa nivelkierukassa suuri palkeenkielimäinen repeämä. Lisäksi löytyi pienempikin repeämä. Oli jännä katsoa kuvaruudulta polvensa sisään ;). Niin vaan pienillä leuoilla repi ne hörhelöt sieltä pois ja vettä perään. On se nykytekniikka ihmeellistä. Missään vaiheessa en tuntenut kipua, spinaalipuudutuksen laittokin sattui vähemmän kuin hyttysen pistäminen. Jännästi sai ihan täsmäpuudutuksen eli puudutus kohdistui vasempaan jalkaan. Oikeakin puutui pikkuisen mutta pystyin sitä liikuttelemaan. Polvessa tuntui vain painetta silloin kun sitä huuhdeltiin sisältä käsin. Nivelrikkoa on kohtalaisesti joten voipi näitä repeämiä sitten tulla toistekin. Veristä nivelnestettäkin polvessa oli sisällä.

Illalla sitten alkoi vasta kipu tulla kun tipassa saatu lääkitys ei enää vaikuttanut. Onneksi nuo lääkkeet mitä mulla on, kelpaavat jatkohoitoon, ei tarvinnut uusia hakea. Yö oli vähän hankala kun polvi ei kestä minkäänlaista pienintäkään kiertoa niin sai vähän asetella. Illalla oli tosiaan melko kipeä ja tarvi kahdella kepillä kävellä mutta tänään olen kävellyt yhden kepin varassa. Olen myös koittanut jumppailla ohjeiden mukaan, eihän ne oikein onnistu vielä mutta kohta varmasti.