Kyllä taas niin pöyristyttää. Hoffien faceryhmästä luin kuinka naispuolinen henkilö oli saanut feikkiprofiililta ns. haukkumapostia hoffien faceryhmässä olleen kirjoituksen vuoksi. Tämän haukutuksi tulleen koira ei kuulemma tule ikinä pärjäämään näyttelyssä, annettiin jopa ymmärtää eläinsuojelu-uhkauksella. Hei nyt ihan oikeesti! Mikä tätä koiramaailmaa vaivaa. Tuntuu että tänä päivänä et ole yhtään mitään ellet reenaa koiraasi joka ikinen päivä, jopa sairasvuoteelta pitäisi koiraa reenata sillä eihän ole olemassa mitään tekosyytä miksi koiraa ei reenata. Siis mitä?? Siis pitääkö elämän pyöriä koiran reenaamisen ympärillä? Eikö saa olla mitään muuta elämää? Pitääkö koirareenien täyttää täydellisesti sun elämäsi/päiväsi 24/7? Mää en ymmärrä. Et siis ole yhtään mitään ennenkuin olet käynyt kokeissa ja kisoissa ja näyttelyissä, sitten sulla on oikeus ilmoittaa somessa oma mielipiteesi.

Mutta eihän tämä ole uusi ongelma, olen tästä kuullut jo vuosia sitten. Tekaistuja ja perusteettomia eläinsuojeluilmoituksia, nimettömiä sähköposteja joissa parjataan, selän takana puhumista, valehtelua, yritetään torpata toisen pennunsaanti puhumalla sontaa jne. Keneltä ihan oikeasti on pois jos joku haluaa pitää koiraansa pelkästään ns. kotikoirana, harrastaen sillä mitä mieleen tulee mutta kisoihin ei mieli tee. Tekeekö se siitä ihmisestä sitten huonomman kuin se joka juoksee kymmenissä kisoissa/näyttelyissä? Eikö kumminkin ole tärkeintä se että koira on perheenjäsen ja sen on hyvä olla. Kuka määrittelee että koiran on hyvä olla ainoastaan silloin kun sen kanssa juostaan reeneissä joka ilta?

On paljon kisaajia jotka pitää koirillaan mm. talvella reenitaukoa ja on kisaajia jotka reenaa 365 päivää vuodessa, se on jokaisen oma asia mutta se vtuttaa että sitten lähdetään sitten sille parjauslinjalle ja tehdään "tavallisista" harrastajista toisen luokan kansalaisia.

Jokainen harrastaa koiriensa kanssa mitä haluaa, koska haluaa ja kuinka haluaa - sen ei pitäisi olla keneltäkään pois. Jos näkee vaivaa tämmöisistä asioista niin pyydän hakeutumaan vaikka sinne terveyskeskukseen juttelemaan omista ongelmistaan ja katkeruudestaan/kateudestaan muita kohtaan joilla on muutakin elämää. Onneks näitä ihmisiä on vain harvassa ja voin sanoa että jos mun tielleni osuu, asia ei jääkään sitten siihen. Sen verran kovissa liemissä meikäläinenkin on näissä koiratouhuissa keitetty että tänä päivänä en nöyristele enää ketään enkä mitään.