Katson aiheelliseksi hieman täsmentää Iitan korva-hässäkkää ennen kuin alkaa liikkua jutut että minä katselen kipeätä koiraa pari päivää!

Korvahan ei ollut missään vaiheessa kipeä, sitä sai putsata ja käännellä yms. Lisäksi Iita oli täysin normaali itsensä, riehakas, ei räpytellyt korviaan missään vaiheessa eikä yrittänyt sitä edes raapia. Olen elänyt vuosia kipeän koiran kanssa ja uskallan jopa väittää että tiedän normaalia paremmin milloin koiralla on kipua. Helppoahan se on katsoa jos koira ontuu tms muuta, muutenhan koiran kipua ei moni osaa katsoa. Olen ulkopuolisena katsellut koiria joiden omistajat eivät osaa/halua viedä koiriaan lopetuspiikille koska ovat "sokeutuneet" koiran kivulle.

Meillä täällä lähin eläinlääkäri on Keuruulla, matkaa 30 km/suunta. Avoinna arkisin klo 16.00 asti, muutamana arkipäivänä viikossa klo 18.00. Lähimmät päivystävät ovat Jyväskylässä tai Tampereella, matkaa 100 km suuntaansa. Lääkärinä yleensä huonosti suomea puhuva nainen. Sen verran olen vuosien varrella soittanut päivystävälle että tiedän mikä on melkeinpä ensimmäinen kysymys: onko korva kipeä. Heillä on aivan tarpeeksi päivystyspotilaita joten tuntuu hullulta että sinne vien koiran joka ei kipeä vaikkakin tulehdus korvasta löytyi (hiivaa löytyi juuri sen verran että oli aiheellista antaa korvatipat) ja jota ei voida hoitaa normaalina vastaanottoaikana.

Lisäksi, lähdenkö autolla jonka moottori vetelee viimeisiään, 100 km päähän? Maalaisjärkeä minulla kuitenkin löytyy. Tampereen alueella asuessani olen vienyt koiriani päivystykseen revähdyksen, mahakipujen ym. takia joten osaan tämän ikäisenä kyllä katsoa, mikä on päivystysasia ja mikä ei ;)

No tässä tämmöinen pieni tarkennus ennen kuin ovelle koputtelee eläinsuojeluviranomaiset tarkistamaan koirieni kuntoa.