Nuppu on mielessä joka päivä, kyllä mä kaipaan suunnattomasti määrättyjä juttuja: kun se "kehräsi" kun oli hyvä olla, kun neiti tuli antamaan hyvän yön pusun ja sen jälkeen laittoi päänsä sängyn jalkopäähän, pyytäen lupaa tulla sänkyyn. Ja usein  tulee sanottua Annille kun se tulee sanomaan huomenia että no moi Nuppu!

Anni oli ekan viikon Nupun poismenon jälkeen ihan normaali, kuvitteli varmaan että Nuppu on vaan käymässä jossakin ja tulee kyllä takaisin. Toisella viikolla se ilmeisesti hoksasi että isosisko ei tulekaan enää ja alkoi vain makoilla jatkuvasti. Ei enää leikkinyt yksikseen mikä oli aivan tavatonta koska Anni touhuaa aina ja koko ajan. Muutaman päivän katselin tuota ja sen jälkeen aloin houkutella Annia rullatreeniin ja kummasti neito siitä reipastuikin. Perässäni kulkee aivan jatkuvasti. Nyt on muutamana päivänä jo alkanut leikkiä itsekseen. Lenkillä Anni oli alkuun kovin jännittynyt varsinkin sillä toisella viikolla Nupun poismenon jälkeen mutta nyt on tosi reipas ja kun koira näkyy jossakin, niin neiti menisi kovasti leikkimään. Olenkin antanut Annin leikkiä ja tutustua ihan vieraisiinkin koiriin, kunhan ovat olleet kilttejä. Varsinkin tuo lähistön Puru-suomenpystykorva on Annille aivan bestis vaikka Puru ei oikein Annin leikkikutsuja ymmärräkään, varsinkaan kun Anni saa ihan hirveen leikkihepulin :). Onhan Annia ennenkin viety ilman Nuppua mutta kaikki nämä asiat siis ovat vaikuttaneet.

29.12 olimme Annin kanssa Koirat-lehden kuvauksissa. Oli pakko sanoa kuvaajalle että kun silmät ovat turvoksissa, niin se ei johdu ryyppäämisestä vaan Nupun poismenosta. Kuvaukset sujuivat hyvin, Anni tosin ei oikein tykännyt salamavalojen räpsähdyksistä. Nyt sitten vaan odotellaan lehteä, haastattelija ei osannut sanoa mihin numeroon juttu tulee. Kovasti tykkäsivät Annista, Anni istui välillä kuvaaja-sedän  sylissäkin ja kuvaaja sanoi että nyt tarttis saada kuva johon tekstiksi: kuvaaja työssään!

Miika pääsi armeijasta, oltuaan siellä vuoden ja on ollut Annin kanssa paljon päivisin. Vienyt Annin kanssa jäniksille ruokaa tuohon pellolle ja muutenkin käynyt metsässä sen kanssa. Irti Annia ei voi päästää, neiti sekoaa jäniksistä aivan täysin. Anni on kyllä niin riistaviettinen että huh huh. Mä en ole sille yhtään mitään tuolla metsässä.

Annia on totutettu myös yksinoloon pieniä pätkiä kerrallaan. Radio jätetään aina auki ja määrätyt ovet laitetaan kiinni ja tuoli vielä eteen, neiti kun osaa aukoa ovia ja käy sitten varkaissa.