Mun oloni alkoi olla todella tuskainen, joka askel oli täyttä tuskaa ja yöt meni kivuissa sillä selkä alkoi vihotella hirveästi. Heräilin koko ajan ja kun käänsin kylkeä, selkään sattui aivan julmetusti, olkapäätä särki ja polvia sai asetella kovasti. Nehän kun eivät voi olla kyljelläni maaten ollenkaan päällekkäin joten joudun pitämään tyynyä polvien välissä. Vain se ihminen joka kärsii jatkuvista kivuista, tietää miten paljon ne syövät "miestä". Vievät kaiken voiman ja tekevät ihmisestä sellaisen joka yrittää vain selviytyä hetkestä toiseen. Joten kyselin facessa mänttäläisiltä osteopaattia. Sainkin osteopaatin tiedot sekä myös suosituksen kalevalaisesta jäsenkorjaajasta.

Yritin ekaksi tavoitella osteopaattia mutta hänellä on ilmeisesti niin paljon asiakkaita ettei vastaillut puhelimeen. Niinpä soitin jäsenkorjaajalle ja sainkin ajan viikon päähän. Eilen sitten lopetin työt hieman aikaisemmin ja lähdin, pienellä jännityksellä vastaanotolle. Vastassa oli n. 70-vuotias pitkä, hyväryhtinen nainen. Eipä muuta sitten kun riisuiduin niin että alkkarit vain saivat jäädä ja hoitopöydälle vatsalleen. Nainen katsoi selkääni ja sanoi että olen kaatunut jossain vaiheessa elämääni todella pahasti selälleni. Hetki meni miettiessä ennen kuin muistin että 15-vuotiaana tipuin hevosen selästä selälleni niin että ilmat lähtivät keuhkoista. Mentiin ystävän kanssa kakspäällä hevosella ilman satulaa ja hevonen vähän riistäytyi käsistä, hyppäsi ojan yli ja käänsi vasemmalle joten tultiin alas että mätkähti. Asta kysyi multa että kuolinko minä kun en saanut henkeä enkä pystynyt puhumaan. Kun sain taas ilmaa vedettyä keuhkoihin, Asta lähti hevosen perään ja minä raahauduin kotio. Kyynärpäät auki (vieläkin jäljet näkyvissä) ja selkään sattui ihan hirveästi. No, nainen sanoi että mulla on alaselässä sekä yläselässä osuman jäljet. Hän kokeili selkää, laittoi pyyhkeen päälle ja alkoi "nytkytellä" selkää. Välillä taas kokeili ja jatkoi nytkyttelyä. Sanoi että nyt on auki. Jatkoi taas selkän tunnustelua ja siirtyi yhtäkkiä vasempaan pakaraan ja painoi siitä kysyen että sattuuko tästä. Ja sattuihan se niin pirusti että meinasi huuto tulla. Laittoi taas pyyhkeen ja alkoi nytkytellä. Sanoi että nyt aukes eikä enää sattunut. Tällä menolla jatkettiin. Jossain nikaman välissä oli kudostakin puristuksissa. Tälläin mentiin koko 1.5 tuntia että hän löysi jonkun paikan ja painoi sen jälkeen muualta kysyen sattuuko.

Kun hän meni sormiin, mua sattui aivan hirveästi sormiin, niissä oli aivan hirveä polttava kipu ja oli pakko sanoa että sattuu melko lujaa. Sitten hän siirtyi yläselkään, nytkytteli ja sanoi että aukes. Eikä sattunut enää sormiin. Oikean käden ranteessa joku oli pois paikoiltaan ja hän kokeilin tuohon kaulan ja olkapään väliin kysyen että sattuuko ja taas sattui. Ranteessa joutui tekemään töitä melkoisesti, sitten yhtäkkiä kuului naksahdus ja kipu meni. Siis niin ihme taikanäppi oli kyllä. Kipeätä jalkaa kun alkoi kokeilla, sanoi että hermo on kiinni. Hieman käänteli jalkaa ja sanoi sitten että minulla oli hermo nivelten välissä eli aina kun astuin, astuin hermon päälle. Eipä ollut ihme että sattui kävellessä! Sanoi että taisi kirurgi tähystyksessä melkoisesti väännellä polvea ja että se hermo on mennyt siinä vääntelyssä väliin. Myös spinaalipuudutuksessa oli vauriota tullut. Vasen jalkani oli myös aivan väärässä asennossa.

Mutta kaiken huippu oli se että hän sanoi antavansa energiahoitoa aina hoidon lopuksi. Minähän skeptisenä siinä että joo niin varmaan, siinähän annat. Hän piti käsiään mun pääni sivulla, koskematta päähäni. Yhtäkkiä huomaan että mun varpaitani, jotka on aina jääkylmät, alkoi hirveästi kuumottaa. niin paljon että ne alkoivat hiota. Silloin tämä nainen kysyi että lämpiävätkö varpaat.... Siis mitä ihmettä. Samalla alkoi tuntua aivan kuin polvessa ja selän alla olisi ollut lämpöpussit. Ja sitten mulle tuli aivan semmoinen olo kuin olisin leijunut jossain kevyenä. En ole koskaan kokenut sellaista olotilaa! Uskokaa pois mikä tunne oli kun kävelin ontumatta autolleni. Ajoin kaupan kautta kotiin koska hän käski laittaa yöksi kaalinlehden polven päälle koska polvi oli niin turvoksissa ja kuuma. Kotiin kun saavuin, olin aivan täynnä energiaa - aivan kuin eri ihminen. Ei tietoakaan siitä naisesta joka jo aamusta on aivan loppu ja kaikki on täyttä tuskaa.

Illalla huomasin kun Kirsin kanssa puhuin puhelimessa että mun varpaat ja sormet ovat edelleen lämpimät. Sitä ei ole vuosiin tapahtunut. Ja ne ovat lämpimät vielä tänäänkin! Oli muuten koirilla ihmettelyä kun sidoin sukkahousuilla sitä kaalinlehteä polveeni illalla. eilen illalla piti olla aivan levossa ja se oli vaikeata kun oli niin täynnä energiaa.

Nyt sitten pidetään kaalinlehteä yöt polvessa ja tiistaina seuraava käynti, josko saataisiin silloin tuota vasenta lonkkaakin kuntoon. Eihän tuo polvi kokonaan parantunut, tänään se rasittui kun olin Pirkkalassa koko päivän ja on nytkin tuhannen turvoksissa ja kankea mutta ei siihen satu enää astuessa. Olo on kyllä melkomoinen. Olin jopa niin reipas että töissä siivosin keittiön ja putsasin kahvinkeittimenkin kunnolla. Siitä tulikin sitten työpaikan watsupissa kiitosviestiä ;)