No, kiva, sain juuri kirjoitettua kauheet sepustukset tähän ja sitten painoin joitan kirjaimia kahta kerrallaan, ja kaikki katosi ...

Eli, eilen kävin koirien kanssa pitkällä lenkillä ennen Nupun hierojalle menoa. Niin luki ohjeissa, että lihakset olisivat valmiiksi lämpimät. Neiti meni tosi hienosti vieraaseen paikkaan, kulki nätisti portaat ylös eikä yhtään tohottanut. Sen verran kyllä jänskätti että ei suostunut menemään kyljelleen ollenkaan - vieras ihminen. Hierojaa Nuppu katseli lähestulkoon koko ajan mutta ei pahalla silmällä vaan ihan että mitä tuo tekee. Pitihän hierojalle pusujakin antaa! Nupun selkä oli, ylläripylläri, hyvä. Niskan seutu ja takaosa oli kireänä. Pakaralihaksissa oli jopa kuona-ainekertymäpaukuroita, joita sain ohjeeksi hieroa kotona telkkari katsellessa. Eli nyt täytyy ruveta katsomaan sitä telkkaa kun ei se muuten kuuluu meikäläisen iltaohjelmistoon. Sain kattavat venytysohjeet sekä käskyn ostaa valjaat, peitsaamisen takia. Lisäksi kuumaa jyväpussia vaan niskaan ja "lautasille". Tällä pitäisi mennä ohitse, eli koira ei ollut niin paha kuin kuviteltiin. Sain myös neuvon kuvauttaa koiran selän, mikäli se joskus joudutaan nukuttamaan jonkun asian takia. Nupun "alkuselässä" ja "loppuselässä" oli hyvät lihakset, samoin takapään lihakset olivat tosi hyvät, mutta "keskiselässä" ei ollut lihaksia oikeastaan ollenkaan. Pyöräilyä!  Maanantain informoin hierojaa, onko editystä käytökseen tullut. Ja nyt kun olen Nuppua katsellut niin se on muka jo paljon pirteämpi ;). Tuli sellainenkin mieleen että kun on yhden tosi sairaan koiran omistanut, niin tarkkailee koko ajan noita suurennuslasin läpi. Voihan se Nupun halu nukkua rauhassa ihan siitäkin että se ei halua että Annipanni on koko ajan kimpussa.... Ja täyttäähän koissu kohta 4 vee, joten rauhoittumista varmasti alkaa näkyä.....

Tänä aamuna Nuppu oli taas niin ihana. Se tuli makkarista ja oli ängennyt suuhunsa kaikki mun rytkyt: verkkarit, puseron ja sukat. Sitten se kulki niin arvokkaasti ympäri taloa että kaikki varmasti näkisi. Ja Anni kun tuli lähelle, kumea murina sille. Ja Anni meinasi pakahtua mustasukkaisuudesta. On se Nupsu kyllä nii-iin ihana koiruus! Annin kanssa tänään Mouhijärvelle mätsäriin, sen jälkeen koissujen lenkitys ja illaksi taas työporukan kanssa syömään. Kyllä tää on yhtä syömistä. Jaa niin ja se firman laihdutuskisa. Mä olen hyvänä kakkosena :) - ykkönen on jo tavoitteessaan ja multa puuttuu 3 kg.....

Lisäinfoa mätsäristä. Tuomarina oli Noora Vahvelainen (Kennel Vuorenvarma). Ulkomätsärissä pikkupakkanen ei haitannut - aluksi. Annin parina oli englanninspringerspanieli ja Anni juoksi tosi hienosti, seisominen ei niin hyvin onnannutkaan. Kun tuomari tuli katsomaan Annia, niin kysyi että käytetäänkö tätä rotua niinkuin noutajia. Pakko vastata että tämä on seisova lintukoira kun Anni seisoi oikea tassu ylhäällä :) Sanoi sitten että olette tainneet ennenkin käydä näyttelyissä kun koira juoksi niin hienosti. Punainen nauhahan siitä sitten tuli. Punaisten kehässä ei ollut minkäänlaisia odotuksia kun Annin seisominen oli vähän huonoa, sitäpaitsi se alkoi jo hieman palella. Ihmeiden ihme, oltiin punaisten 1 !! BIS-kehässä oli 7 koiraa ja mietin että pokaali ainakin on kotio vietävänä kun kaikki bis-koirat saivat pokaalin. Sitten alkoi tippua porukkaa, olin aivan varma että sharpei voittaa ja yllätyin kun sekin tippui. Yritin olla hermostumatta Annin käytöksestä - vilkuili edes ja takas ja lopuksi oli vain 2 koirakkoa kehässä: me ja vieressä oleva pitkäkarvainen kaniinimäyräkoirapentu. Tuomari laittoi meidät vielä kerran juoksemaan eestaas ja Anni juoksi tosi hienosti :). Ja tämän päivän voittaja on tämä Stabohuun, sanoi tuomari ja meikä siinä ihan silmät ymmyrkäisenä! Saimme hienon BIS1-pokaalin kukkien kanssa! Kannatti palella. Kotona olikin onneksi sauna lämmin joten sinne oli pakko mennä lämmittelemään kun kylmä oli luissa ja ytimissä!