Kyllä on mukavaa kun tuo näyttely on lähellä ja vieläpä iltapäivästä, ainakin näin aamu-unisen kannalta. Pikkuinen paniikki hetimiten ennen näyttelyyn lähtöä, en löytänyt mistään Annin näyttelyremmiä. En myöskään Nupun eli olen ne hukannut samaan paikkaan.... Nappasin mukaani sitten Annin metallikaulaimen (onneksi olen joskus sellaisen ostanut) ja se sai kelvata. Vesilahden näyttelyn parkkipaikat olikin aika mielenkiintoisia, hieman epätasaisia "nurmikkoja" ja sai pelätä että jääkö auto pohjastaan kiinni. Muuten paikka oli mukavan metsäinen. Ulkovessa oli mielenkiintoinen tuttavuus. Vessassa oli 3 sellaista puolen metrin aukkoa joissa ei ollut minkäänlaista kantta. Koita siinä sitten katsella pitkin seiniä ettei edellisten kävijöiden jätökset ole silmissä ..... Näyttelyalueen nurmikko oli sellaista nilkankorkuista ja märkää tietysti kun koko eilisen oli satanut ja aamusellakin tihkutti. Onneksi se aurinko pääsi lopulta paistelemaan ja lämmittämään. Anni otti tapansa mukaan erittäin rennosti. Kehässä Anni käyttäytyi todella mallikelpoisesti. Tuomari Hannele Jokisilta katseli hampaatkin erittäin tarkkaan eikä Anni yhtään peruuttanut. Anni juoksi erittäin laiskasti, sitä sai melkeimpä vetää perässään. Tästä tulikin arvosteluun maininta. Tunne oli mahtava kun kehäsihteeri kysyi, saako ottaa sertiä vastaan. Melkoisen tyhmä kysymys nuorten luokan kisaajalle :). Tuomari totesi että koira on erittäin lupaava ja rotutyypillinen. Sillä on erinomaisen vahva runko joka ei tädin mielestä saa enää yhtään vahvistua muuten ei ole sopusoinnussa raajoihin nähden. Tähän oli pakko todeta että Nyt täytyy sanoa että runko näyttää todennäköisesti erittäin vahvalta sen vuoksi koska koira on l-i-h-a-v-a. Tuomari totesi että no, saattaa siinä vähän liikaa massaa olla. Mutta yhteistuumin todettiin että tuo lihavuus suurentaa tuota kontrastia. Sitten tuomari vielä totesi että ei hän epäröinyt yhtään antaa sertiä :) . Mukava täti tuo kaimani. Ja erittäin mukava yllätys odotti minua kun menin hakemaan palkintoja. Eipä saatukaan pokaaleja vaan Pentikin kukkamaljakko, Pentikin kynttilälautanen jossa tuoksukynttilöitä sekä 4 kg:n ruokasäkki. No tosin tuolla ruokasäkillä en mitään tee mutta nuo muut olivatkin mukavia!

Siinä sitten odoteltiin RYP-kehää ja rupateltiin mukavia naapurin spinonen omistajan kanssa. Hän ja hänen aikuiset tyttärensä olivatkin todella mukavaa juttuseuraa - oikein kunnon koiraihmisiä. No, turhaanhan sitä kehää odoteltiin puoltoista tuntia, hetihän me päästiin kättelyssä sieltä pois, kuten naapurin mukava spinone-tätikin. Vaikka iltapäivä oli pitkällä kun päästiin kotiin, oli pakko päästä pikkutirsat vetämään päänsäryn vuoksi. Sitten koissujen kanssa lenkille ja sitten meinasin tehdä emämokan kun koirat meinasi jäädä ilman iltaruokaansa. Hassua, en ole koskaan unohtanut koirien ruokaa.....