Elämä kulkee samaa rataa, täältäkin lumet sulaneet joten Iitalle ekat jäljet tehty. Ihan ensimmäinen alkoi pienellä pyörimisellä kunnes hoksasi homman. Iitalla on ihan eri tapa jäljestää kuin Nessalla, hänellä ei ole kiire vaan hän tarkistaa joka askeleen. Nyt en tee samaa virhettä kun Nessalla, eli jäljen lopussa ei ole ruokaa vaan siellä on esine. On ollut tokon tunnistusnoutokapulaa, muovista ja puista pyykkipoikaa ;). Palkka tulee aina minulta, ei maasta. Mukava tuo 100 metrin päässä alkava metsä, olen pistänyt Iitan kiinni puuhun siksi ajaksi kun teen jäljen ja samalla tulee reeniä koiralle kiinni olemisessakin.

Toissa viikonlopun olin glenn of imaalinterrierien MH-luonnekuvauksessa töissä, sillä alkoi taas tämän vuoden kuvaukset. Taitaa jäädä kyllä aika pieneksi sillä sain siellä selkäni niin kipeäksi että nyt sattuu sitten istuessa, maatessa ja kävellessä. Ei ole vanheneminen helppoa. Olikin pakko nöyrtyä ja tilata aika lääkärille. Alkaa noi hermopinteetkin puuduttaa vasenta jalkaa jatkuvasti, erityisesti autolla ajessa ja nyt myös maatessa. Tuolla MH:ssa myös kuvattiin ihka ensimmäinen skotlanninterrieri ja olikin kiva tapaus.

Harjavallan näyttely lähenee, Iita on ilmoitettu myös Ruoveden ryhmikseen sekä Mäntän kaikkien rotujen näyttelyyn. Sinne ilmoitin myös Annin joten toivoa sopii ettei kehät mene päällekkäin. Ei kai niin huonoa onnea voi olla ....

Sunnuntaina olin Mäntän palveluskoirien järjestämässä Esa Tapion "leikkikoulussa" Iitan kanssa. Tulikin mukavasti neuvoa vietin nostoon sekä siihen että sitä ei saa nostaa ylitse. Oli mukava tavata siellä Katri ja Pasi Jyväskylästä. Katri kehui Iitaa, on kuulemma mahdottoman nätti ja siitä saan oikein näyttelytähden. No, onhan tuo minunkin mielestäni nätti ja  varsinkin takapää on sillä tosi hyvä! Iita oli ekana vuorossa kun oli nuorin ja vettä satoi ja oli kylmä. Jouduin sitten ruoan jälkeen lähtemään pois kun selkä oli aivan liekeissä, pientä kikkailua että pääsin autoon istumaan ja sieltä kotipihassa pois ....

Iitalla on tullut mörkökausi, yksikin kerta oli tuolla lehtikeräyspisteessä jätesäkki täynnä roskia niin haukkuahan sille tartti ja kauheesti. Positiivista oli se että Iita meni kuitenkin sen hetimiten katsomaan eikä se kiinnostanut enää takaisin tullessa.