Suomen stabyhounkerho järjesti mejäkurssi Padasjoella, kouluttajani ylituomari Ilkka Niemi. Olin sitten kattava kurssi, Ilkka kertoi tarkkaan mitä kokeessa käytännössä tapahtuu ja miten. Nyt kynnys osallistua mataloitui paljon. Mejähän eroaa esim. pk-koirien jälkikokeista siten että mejässä osallistujat tekevät osallistujille jäljet jotka sitten arvotaan niin ettei jäljen tekijä voi ajaa omaa jälkeä. Suuri kynnys on ollut se että pelkään että pilaan toisen jäljen koska jos jäljellä on tehty mokia niin silloin koiran suoritus hylätään!

Tein Kirsin kanssa 2 jälkeä eli Kirsi "suunnisti" ja piilomerkitsi ja minä vedin jäljen. Maasto oli kovin haastavaa ja tarvitsi katsoa, varsinkin Kirsin Ronin jäljellä, että sieni oli koko ajan maassa. Sientä sai koko ajan nostella risukoista niin että jälki oli kuitenkin yhtenäinen. Jäljet vanhenivat parisen tuntia, sinä aikana grillasimme makkaraa ja Ilkka jatkoi luentoa. Annin jäljellä oli sorkka lopussa, sain sen Ilkalta. Hän sanoi että se on hieman huonosti kuivattu ja haisee mutta en itse kyllä haistanut mitään. Anni haisteli tarkkaan alkumakauksen ja sitten lähdettiin. Tässäkin mun ongelmani on liinan kireänä pitäminen, se on siis pidettävä kireänä koko matkan. Annin kanssa mentiin minun kävelyvauhtiani ja kun on pitkät jalat niin vauhtia on. Saapi nähdä onko kokeessa liian paljon vauhtia. Se on kuitenkin minun omaa kävelyvauhtiani eikä mitään juoksemista. Ekan kulmamakauksen Anni jätti merkkaamatta eli veti kulman makauksen takaa ihan muina miehinä. Hienosti kulman veti mutta merkkaus puuttui. Sen jälkeen tuli heti puu jonka Anni veti toiselta puolen, päästin irti liinasta ja nappasin puun jälkeen uudelleen kiinni ja siihenhän minä sitten kompastuin. Polveen sattui niin perhanasti ja kiskaisin liinastakin ikävästi. Onneksi Anni ei reagoinut siihen mitenkään. Kokeessa on kuulemma tuomarilta varmistettava saako päästä tuommoisessa tilanteessa irti liinasta. En nähnyt sitten yhtään missä jälki menee niiden piilomerkkien vuoksi, välillä oli tuttua kohtaa josta tiesi että jäljellä ollaan. Annilla tein pahoissa kohdissa sienen nostoja eli oli metrinkin matkoja missä ei ollut verta, eikä Annilla ollut mitään ongelmaa. Voittajaluokassa on siis noita katkoja. Toisen kulmamakauksen Anni merkkari hienosti ja loppukaadon merkkaus oli erinomainen! Hieno tirppa. Kirsi oli pudonnut meidän matkasta ja tuli vähän oikaisemalla kaadolle. Lupasin käydä keräämässä merkit vastapäivään kunhan ollaan Kirsin koiran jälki ajettu.

Kirsin Roni on 6 kk vanha stabiuros joka lähti ihan ensimmäiselle jäljelle. Ensimmäiset 10 metriä oli sitten tosi jännää, piti pysähdellä ja katsella ympärilleen ja vähän tukea Kirsistäkin hakea. Mutta sitten Roni lähti ja hienosti meni. Makauksia ei tietenkään merkannut kun ekakertalainen oli mutta Kirsi pyysi Ronin katsomaan ja haistelemaan niitä. Hienosti meni kyllä.

Ilkka oli sitä mieltä että stabit ovat näiden koirien perusteella erinomaisen lahjakkaita mejä-koiria!

Alla muutama kuva päivästä.

Anni piilottelee aarrettaan eli käpyä. Kuva Anne Leppänen

Näillä merkeillä merkataan susialueet ja näitähän alueella sitten oli!

Kompassin käytön harjoittelua

Hienoa laavu!

Maisa ja Roni

Makkaran paistoa

Kotiin ajaessa taivas oli upeissa väreissä, harmi et mun kännyssä on niin huono kamera

Päivä oli kyllä onnistunut kaikinpuolin, jopa aurinko jaksoi paistaa koko päivän. Ja hienoa että Anne jaksaa järjestää näitä käyttöön ohjaavia kursseja. Saadaan stabeja enempi käyttöön tuolta näyttelypuolelta. Stabeillahan on ikäväkseni pelkkä näyttelykoiramaine.

ai niin semmoinen vielä että kävin Nessan kanssa Mäntän palveluskoirien tottiksissa tiistaina. Nuo tottiksethan ovat aina tiistaisin jolloin mulla on pilates. Ja pilatesta en jätä koska se on ainoa liikuntamuoto jota voin enää harjoittaa, tosin sekin jo osalta liikkeistä tuottaa kipua. Nyt kuitenkin pilates siirtyi alkamaan klo 19.30 ja reenit alkavat klo 17.30 joten kerkiän hienosti reenaamaan! Nessa oli elementissään, lähinnä palauteltiin liikkeitä mieleen. Joutoaikana otin Nessalla seuraamista ja jättöliikkeitä. Hienosti meni koko tunti, tosin Nessassa alkoi näkyä hieman kyllästymistä mutta pääsin lopettamaan reenit kun vire oli vielä hyvä.

Ja semmoinenkin Annin Tuulosen näyttelystä että siellä ei kirjuri ollut ihan ajantasalla, koiranettiin nimittäin ilmeistyi tieto että Anni oli rop-vet. Arvostelussa sitä ei ole enkä osannut sitä vaatia kun Anni ei saanut sa:ta. Viisaimmilta kysyttäessä näin se on että vetskusta tulee rop-vet ilman sa:ta.

Seuraavan näyttely Annilla on ensi viikonloppuna Seinäjoella. Siellä on 2 stabia vaan, ilmeisesti sama junnunarttu joka oli Tuurissakin tai näin ainakin oletan. Tuomarina on puolalainen. Sitten pidetään näyttelytaukoa loppuvuosi ja keskitytään ehdollistamaan Anni laukauksiin eli laukauksen jälkeen heti jäljelle. Kysyinkin tuota Ilkalta että miten pahasti koiran pitää reagoida että se ei pääse jäljelle niin se on se että koira koittaa paeta paikalta selvästi paniikissa.