Kuten päivitysnopeudesta näkyy, meillä ei ole tapahtunut yhtään mitään mainittavan arvoista. Paitsi että Nuppu on ilmoitettu tokoon ja Anni on laihtunut ja treenattu ollaan.

Tokokoulutusohjaajakurssin toinenkin viikonloppu sitten meni. Koko ryhmä joutui tentin uusimaan mutta siinä mentiin ihan suullisella kyselyllä eli jokainen sai 2 kysymystä joihin piti vastata. Mulla oli helpot: milloin koirakko saa koulutustunnukset TK2, TK3 ja TK4. toisena kysyttiin mikä on ruutu, sen mitat jne. Esitelmän pito meni sillain tavallisesti jännittämällä, onneksi otin luntin mukaan sillä vaikka kuinka sen osasin ulkoa niin kuten ounastelin, en muistanut yhtään mitään. eikä se varmasti kestänyt ees 5 minuuttia.Nyt sitten pitää käydä katsomassa 20 koirakon suoritusta tokossa, joka luokasta pitää olla vähintään yksi suoritus. Joten - tänään sitten Jennin kanssa suunnistimme Takkujen tokoon sillä seurauksella että evl:n 3 koirakkoa olivat juuri päättäneet osuutensa. Eli evl:stä täytyy katsoa sitten kotikisoissa 3 koirakon suoritukset.

Torstaina oli pitämässä hoffien pentutreenit, paikalle saapuivat ilmeisesti vain ne joilla ei ole muuta elämää kuten Jenni ja Diivu sekä Simo ja Retu. Diivukin oksensi sitten makkaransa joten Jenni lähti pois kentältä ja Simo ja Retu sai yksityisopetusta. Tällä välin Nuppu olikin sitten autossa tehnyt temput ja tullut takakontista etuosaan, syönyt omat treeninamunsa ja n. puoli pussia frolicia. Menin silti Nupun kanssa kentälle mutta hyvin pian huomasin että nyt käy Nupun masun päälle. Koira kotiin ja päivystävään apteekkiin ostamaan parafiiniöljyä kun oli vähän lopussa. Jirkan treenitkin jäivät sitten siltä illalta väliin. Nuppu oli tositosi kipeä, oksensi aivan kamalasti mikä tietysti oli hyvä että tuli niitä turvonneita kokonaisia froliceja pois. KÄytin sitä hieman kävelyllä mikä ei varmaan ollut kovin viisasta koska pysähteli välillä ja oli hyvin haluton liikkumaan. Mutta tultiin kotio Nupun tahtiin. Matkalla oksensi myös monta kertaa. Parafiiniöljy auttoi aina hetkeksi, jolloin Nuppu rauhoittui makuulle mutta jo puolen tunnin - tunnin päästä alkoi taas vinkuminen, kyyryssä seisominen, rukousasento ja levottomuus. Yö siinä sitten meni, onneksi oli wappupäivä seuraavana päivänä eikä työpäivä. Nyt onkin sitten saanut ruoakseen kokolailla puuroa ja piimää. Aamulla annoin yhden kanankaulan puuron lisäksi.

Wappuaattona Anni karkasi aidan alta, se mahtuu kyllä niin pienestä kolosta ettei kukaan uskokaan. en tiedä missä neiti oli seikkaillut ja kuinka kauan, koirat olivat pihalla n. puoli tuntia keskenään. Kovin oli Anni läähättävä tyyppi kun takaisin kotiin juoksi. Mä olin jo valmiiksi aivan hermostunut Nupun takia etten jaksanut edes kauheasti hätäillä Annin vuoksi. Ei tule elämä helpoksi koirien vuoksi ei