Nessa-neito täytti jo 2-vuotta 28.12. Aika on kulunut äkkiä ja tykkää hänestä aina vaan enemmän ja enemmän. Hän on juuri sellainen koira luonteeltaan josta olen haaveillut; rohkea, itsenäinen, nöyrä, leikkisä, huumorintajuinen, hellyydenkipeä, tottelevainen. Kerrassaan upea!

Nessan toiset juoksut alkoivat 01.12 joten lonkkakuvaukset jäävät nyt maaliskuulle. Mullahan oli tarkoitus kuvauttaa hänet nyt joulukuussa. Annin juoksut alkoivat sitten parin viikon päästä Nessan juoksujen alusta joten kaksi koiraa juoksi samaan aikaan. Nessa vuosi todella paljon verrattuna ensimmäisiin juoksuihin ja hänelle oli pakko kaivaa Nupun vanhat housselit. Alkuun ne vaivasivat ja ensimmäisenä päivänä kun kotiuduin töistä, housut ja suoja olivat eteisen lattialla. Mutta sitten ne pysyivätkin hyvin jalassa. Pientä hommailua hän on tehnyt joskus päivisin, lähinnä lukenut lehtiä hieman roimalla kädellä, vai sanoisinko suulla ;)

Vuodenvaihde meni hienosti, Nessa ei ollut tietääkseenkään raketeista. Katselimme parvekkeelta Tampereen hienoa ilotulitusta ja Nessa tuli myöskin. Ajattelin jo että onko neiti kuuro kun ei minkäänlaista reaktiota mutta sitten jossakin haukkui koira ja se aktivoi Nessan niin että että nosti etujalat parvekkeen kaiteelle ja haukkua kumautti takaisin. Anni tietysti pelkäsi kovasti ja vietti koko illan Miljan ja Tommin huoneessa. Puolen yön jälkeen hänet täytyi kantaa minun makkariini ja rauhoittui yllättävän nopeasti paukuista. Oikeastaan oli aika yllättynyt että vaikka hän pelkää, niin pelko ei ole lisääntynyt tässä vuosien varrella vaan nämä pari vuotta pelko on ollut pienempää - se jos mikä on hyvä juttu!

Nyt uudesta vuodesta on uudet kujeet ja pakko nostaa itsensä niskasta ja aloittaa tosi treenit että ensi kesänä saadaan se BH suoritettua. Nessassa on potentiaalia, omistaja vaan niin laiska .....

Unohdin kokonaan edellisestä että kävihän Nessa luonnekuvauksessakin. Kuvaus meni niin kuin oletin, toki yllätyksenä tuli että ei lähtenyt vieheen perään vaikka on saalisviettinen. Kuulin yhdeltä testinohjaajalta että eivät sinne lähde usein edes vinttikoirat vaikka radalla ajavat viehettä ;)

No, tässäpä testi minun näkökulmastani:

Tutustuminen sujui hyvin, Nessa otti testinohjaajan hienosti kontaktia, uusia ihmisiä kun oli Pasi hänelle. Pasin mukaankin lähti reippaasti mutta takaisin tullessa olikin jo kova kiirus mamman luo. Pasi sanoikin että sulla on vetokoira! Käsittelyä Nessa ei hyväksynyt vaan väisti oikein kunnolla. Tästä syystä rasti tuli kohtaan: väistää muristen vaikka eihän sieltä mitään murinaa kuulunut. Tätä hieman protestoin koska ihmiset vetävät omat johtopäätöksensä tämmöisestä mutta näin se vaan kuulemma menee jos koira ei anna yhtään koskea. Alkuleikki meni hyvin, Nessa oli todella innokas ja yritti saada lelua lennosta kiinni kun heittelimme sitä toisillemme. Kun lelu heitettiin pois päin, meni nopeasti luokse mutta tarttui hieman viiveellä leluun. Leikki toistettiin samoin tuloksin. Testinohjaajan leikittämiseen lähti hienosti, veti vastaan mutta kun tuli passiivinen vaihe eli Pasi lopetti leikin, niin Nessa lopetti myös ja tuumasi että leiki sitten ihan keskenäsi eikä lähtenyt enää leikkiin. No, sitten vieheelle eli ei lähtenyt perään, katsoi vaan että mikäs se siellä menee eikä kiinnosta mua. Aktiviteettiosiossa (3 min. seisomista paikallaan niin että omistaja on passiivinen) käyttäytyi tosi hienosti. Odotin että vinkuu (vilkas kun on) mutta oli todella rauhallinen tyttö!

Etäleikkijä ei kiinnostanut pätkän vertaa, ihan kun Nessa olisi tottunut noihin tyyppeihin joilla ei lääkitys ole ihan kohdillaan. KUn mentiin katsomaan leikkijää niin häntä heiluen otti kontaktia tyyppiin. Haalaria säikähti tietysti mutta ei väistänyt katsettaan. Katseli hieman kummissaan sitä ja kun menin haalarin eteen ja kyykistyin (prkl kun sattui polviini) niin tuli omatoimisesti katsomaan. Ohitukset sujuivat hienosti, ei kummallakaan kerralla kiinnittänyt mitään huomiota haalariin, ei tahdin vaihtelua ei mitään - hieno tyttö! Räminällä väisti kääntämättä katsettaan ja ampaisi heti katsomaan että mikä juttu tää nyt on. Samoin ohitukset sujuivat hienosti.

Aaveilla neiti olikin sitten todella tosissaan. Katseli molempia aaveita ja murina oli todella komeaa, niskakarvatkin pystyssä. Pysytteli koko ajan minun edessä tai tuli hieman sivulle, ei ollenkaan ollut menossa taakseni tai ottamassa muuten etäisyyttä. Kun päästin Nessan irti, kiersi kauempaa katsomaan edestä ja kun itse menin aaveen eteen ja otin hupun pois, tuli häntä heiluen - taas ihmisiä! Toinen aave olikin sitten helppo nakki. Ensimmäisen laukauksen kuuluessa kääntyi katsomaan ääntä kohti ja 3 muuta olivat kuin ilmaa. Jännäsin tätäkin hieman kun Nessalle ei ole ammattu 9 mm starttarilla ollenkaan, ainoastaan 6 mm. Loppuleikissä näkyi että hieman oli painetta ottanut eikä leikki ollut niin intensiivistä kuin alussa.

Summasummaarum - hieno tyttö mulla!

Muistinpas aikani kuluksi että mullahan on blogikin ..... Koitetaan sitten muistella menneitä!

Heinäkuun alussa oltiin siis hoffien kesäleirillä - molemmat Nessan kanssa ekaa kertaa. Ja sen verran oli mahtava kokemus että ensi kesänä uudelleen. Nukuttiin teltassa, minulla oli onneksi retkisänky mukana joten ei tarvinnut käpyjä haravoida. Nessa oli mainio matkakaveri. Yöt nukkui vallan hyvin vaikka ihmisiä kulki ulkona ja jos jossain koirat haukkuivat, Nessa ei reagoinut mitenkään. Olimme Nina Ojansivun jälkiryhmässä ja sain roppakaupalla hyviä neuvoja. Nessalta jäivät namit jäljeltä pois, siis metsässä, jäljellä oli se 6 keppiä 2 liinan mitan päässä ja Nessa suoriutui hyvin. Peltojälkikin alkoi sujua hyvin, siellä viellä joka askeleella oli nami. Leiri oli erittäin antoisa, Nessa hoksasi eka kerran esineruudunkin ja haki häntä viuhtoen esineitä. Kaikki olivat vieraita esineitä eikä mitään ongelmaa. Upea tyttö. Autossa hänen tuli paljon oltua ja tyttö otti levon kannalta kaikki autossaolohetket. Hermot kunnossa :)

Sillä pohjalla jatkettiin kesän metsäjälkitreenejä. Ongelmaksi nousi kuitenkin se että Nessa oli sitä mieltä että kepeillä ei tarvi mennä maahan, riittää kunhan hän nostaa sitä keppiä. Siinä sitten hieman pähkäiltiin et mitä teen mutta viisaimmat olivat sitä mieltä että vaadi vain maahanmenoa. Sitä sitten tapeltiin jokunen kerta oikein tosissaan. Hyvähän se on tyttö saada maahan, jossa voi hieman levätä ja rauhoitella koiraa.

Syyskuussa oltiin Hoffen-Haus -leirillä Lapualla. Kiitos taas Anitalle hyvin järjestetystä leiristä. Kouluttajina toimivat jäljellä Ursinin Pasi ja viestillä Vidfeltin Jan ja Teresa. Tokopuolesta vastasi Ursinin Katri ja hausta Stoltit sekä Katri. Ohjelmaa oli aivan riittämiin että huh huh. Illanvietoksi oli Riitta keksinyt mahtavat ohjelmat - kiitos siitä. Niin oli hauskaa että maha oli kipeä ja vuosia tuli taatusti roppakaupalla lisää. Nessa oli taas hyvin mallikkaasti, hänen pystyi jättämään yksin huoneeseen ja kun sinne huoneeseen meni käymään, hän makoili sängyssä. Tuntuu niin uskomattomalta Nupun jälkeen että mulla on noin hyvähermoinen koira. Nappivalinta tuo Nessa minulle.

Muuten ollaan oltu vähän kun ellunkanat eli ei ole tehty mitään, hieman tottista jossa ollaan harjoiteltu  paikallamakuuta sekä liikkeestä maahanmenoa.

Että tämmöstä!

Meni vähän myöhäiseksi tämä jälkikauden avaus mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan!

Eka jälki siis pari viikkoa sitten Nessalla. Ekalle kepille putos välittömästi mut loppukeppi ei sitten paljoa hetkauttanut, vähän neiti mietti et näinkö menis mut en meekään. Toinen jälki oli aivan surkea, meni maahan vasta käskystä ja yksi keppi jäikin sitten sen siliän tien. Ja ne hyttyset, voi herran pieksut sentään. Meinas kasvaa mulle sellainen kanki ottaan et oksat pois .... Kerran viikossa ollaan tottistelu ja tällä  menolla ois bh edessä ens vuonna jollen ihan yllätä itseäni. Kesäleiri lähenee - kivaa.

Leo-poika tulee mulle hoitoon juhannuksen jälkeen pariksi viikoksi kun Miika lähtee Norjaan kalaan. Kiva et Leo on täällä Annin seurana kun Nessan kanssa ollaan sitten leirillä. Leo tulee mainiosti juttuun jo Nessankin kanssa, hieman saa vielä katsoa Nessan perään eikä uskalla keskenään jättää niitä.

Nessan ilmoitin Treen näytelmiin kun tuo Pirkkahalli kerran on ihan 1 km:n päässäkin. Tuomarin tiesin kyllä mitäänsanomattomaksi mutta hyvää treeniähän tuo on. Äitienpäivän kunniaksi kaikki äidit saivat sitten sisäänpääsyn jälkeen Fazerin sinisen suklaalevyn, jes. Jenni vei Nessan sisään ja itse menin MH-kortilla ilmaiseksi. Hoffeja ei kehässä kauhean paljoa ollut, muistaakseni vain n. 30. Eipä ollut koko näyttelyssäkään vallan kauheasti koiria, tekikö tämä muutos näyttelyn ajankohdassa vai äitienpäivä. Positiivista oli se että tällä kertaa parkkimaksu sisältyi pääsylippuun.

Paikalla oli myös Nessan veli Rosso. Onpa jätkästä kasvanut komea mies! Ja tuomari, voi morjens, Rosso nimittäin esiintyi ensimmäisenä mustana hoffina ja saikin sitten arvosteluun merkinnän puuttuvista merkeistä. Olisi tuomari voinut sen verran tutustua rotumääritelmään että olisi katsonut montako väriä hoffeja on ..... Ja tuomari oli selkeästi blondiväriin tykästynyt. 6 narttua sai SA:n ja niistä 5 oli blondeja. No, Nessa juoksi suht. hienosti kehässä, muutama hyppely ja vaatteista repiminen vain. Hieno tyttö.

Muuten ollaan oltu kuin ellun kanat eli vain lenkkiä ja lenkkiä. Tottistelemassa ollaan käyty jonkun verran ja nyt kun on saatu omat koulutuskerrat hoidettua niin varmasti tullaan Piffien treeneihin Jenniä ahdistelmaan.

Tänään ilmoittauduin sitten elämäni ensimmäisen kerran hoffileirille Nessan kanssa ja suoraan telttamajoitukseen. Enpä muista koska olisin teltassa nukkunutkaan. Ollaan siellä vain puoli viikkoa eli 02-05.07. Sopiva aloitus kesälomalleni.

Anni on lihonut, voi taivas kun onkin lihonut. Reilu ruoan vähennys hänelle nyt. Nessa on saanut mukavasti massaa ja eläinlääkäri kehuikin rokotuksilla kuinka komeat lihakset hänellä on takajaloissaan. Eläinlääkäri tykkäsi Nessasta muutenkin kovasti ja sanoi että olisipa kaikki hoffit tämmöisiä. Kirjoitti kuittiinkin että viehättävä hoffineiti